Temperamentti
Mitä temperamentti on ja mitä se ei ole
Temperamentilla tarkoitetaan varhain ilmaantuvia ja suhteellisen pysyviä eroja ihmisten välillä heidän taipumuksissaan tai tyylissään reagoida sekä ympäristöön että omiin sisäisiin tiloihinsa, kuten nälkään, kipuun, väsymykseen ja tunnetiloihin. Nämä erot ovat synnynnäisiä, ainakin osittain perinnöllisiä, ja seurausta biologisista eroista keskushermoston aktiivisuudessa sekä aivojen neuraalisissa säätelyjärjestelmissä. Erityisesti serotoniini- ja dopamiinijärjestelmillä on yhteyksiä temperamenttiin.Temperamentti tarkoittaa toimintatyyliä, ei toiminnan sisältöä eikä "korkeamman tason" kognitiivista ja tietoista päätöksentekoa, harkintaa tai ratkaisuja.
Temperamentti näyttää kehityksen myötä muuttuvan joskus paljonkin, sillä sen ulospäin näkyvä ilmiasu saa uusia muotoja kognitiivisten taitojen ja sosiaalisten strategioiden kehittyessä, kasvatuksen ohjatessa temperamentin ilmaisemista sekä ikävaiheiden määrittäessä erilaista suhtautumista samaan ominaisuuteen.
Kun piirre säilyy samanlaisena yli erilaisten kehitysvaiheiden, puhutaan homotyyppisestä temperamentin pysyvyydestä; kun piirteen ilmiasu muuttuu, puhutaan heterotyyppisestä pysyvyydestä. Ihmisten välinen järjestys temperamentin ilmiasun suhteen ei yleensä muutu.
Temperamenttitutkimus ja temperamenttiteoriat
Temperamenttitutkimuksen kliiniseen traditioon kuuluvat mm. Thomasin ja Chessin sekä Bussin ja Plominin tutkimukset. Muita keskeisiä temperamenttiteorioita ovat Kaganin estyneen ja ei-estyneen temperamentin teoria sekä Cloningerin ja Grayn temperamenttiteoriat. Thomas ja Chess päätyivät vastaanotoillaan toteamaan, että lapsen ongelmissa ulkomaailman kanssa ei aina ole kysymys puutteellisesta vanhemmuudesta kuten psykodynaaminen lähestymistapa asian usein selitti. Myös lapsi vaikuttaa ympäristöön.
Thomas ja Chess päätyivät nimeämään yhdeksän temperamenttipiirrettä, joita olivat aktiivisuus, rytmisyys, alkureaktio uudessa tilanteessa (lähestyminen vs vetäytyminen), sopeutumisnopeus, sensitiivisyys, mieliala, tunteiden ilmaisun intensiteetti, häirittävyys ja sinnikkyys (tai tarkkaavaisuuden kesto). He jakoivat lapsen temperamentin kolmeen tyyppiin: helppo, kasvattajalle haastava (vaikea) ja hitaasti lämpenevä. Thomas ja Chess myös kehittivät käsitteen "goodness of fit" sekä "poorness of fit" kuvaamaan tilannetta ihmisen temperamentin ja ympäristön odotusten välillä.
Buss ja Plomin ulottivat ensimmäisinä temperamenttikäsitteensä myös aikuisuuteen. Heillä temperamenttipiirteitä oli kolme: emotionaalisuus, aktiivisuus ja sosiaalisuus. Emotionaalisuus tarkoittaa vauvan herkkyyttä reagoida epämukavaan oloon negatiivisilla tunneilmaisuilla. Aktiivisuus tarkoittaa sitä energian määrää, joka toimintaan on käytettävissä. Sosiaalisuus rajoittui teorian ensivaiheessa siihen, miten lapsi lähestyy uusia ihmisiä. Bussin ja Plominin teoriaan pohjaa temperamenttimittari EAS (emotionaalisuus-aktiivisuus-sosiaalisuus).
Kagan totesi, että estyneillä lapsilla on ei-estyneitä lapsia herkempi ja voimakkaammin reagoiva autonominen hermosto ja heidän stressihormonitasonsa nousee herkemmin. Kagan erotteli toisistaan estyneisyyden uusissa sosiaalisissa tilanteissa ja estyneisyyden tai varautuneisuuden uusien asioiden edessä. Hän myös huomasi että kyse oli vain alkureaktiosta, jolla on fysiologinen tausta.
Cloningerilla ja Graylla temperamenttiteoria on malli, joka lähtee ärsykkeestä ja päätyy käytökseen. Synnynnäinen biologia ohjaa yksilöllistä valintaa ja taipumusta reagoida ärsykkeeseen. Ärsyke johtaa emootioon, joka puolestaan herättää tietyn fysiologisen reaktion. Ketju päättyy taipumukseen valita tietty käyttäytymismalli.
Temperamenttipiirteitä on kolme: elämyshakuisuus, harmin välttäminen ja palkintoriippuvuus. Elämyshakuisuus tarkoittaa taipumusta lähestyä aktiivisesti kaikkea uutta, etsiä jännitystä ja torjua yksitoikkoisuutta. Selittäjäksi on esitetty dopamiinitason alhaisuutta. Harmin välttäminen tarkoittaa taipumusta olla kroonisesti huolestunut ja ahdistunut, hakea tuttua ja turvallista, karttaa tuntematonta ja välttää kaikkia riskejä. Selittäjäksi on esitetty matalaa serotoniinitasoa. Palkintoriippuvuus vastaa sisällöltään sosiaalisuutta. Siihen ovat yhteydessä noradrenaliinin taso ja aktiivisuus aivoissa.
Temperamentti vaikuttaa esimerkiksi koulumenestykseen ja stressin käsittelyyn. Temperamentti vaikuttaa koulumenestykseen sekä suoraan, opiskelutyylin kautta, että epäsuorasti, opettajan asenteiden ja odotusten kautta. Joidenkin tutkimusten mukaan temperamentti selittää kouluarvosanoista jopa 40 prosenttia ja käytösnumeron melkein kokonaan - koulussa suositaan ja arvostetaan tietyntyyppistä temperamenttia.
Mitä stressiin tulee, se on sellainen tila jossa temperamentin merkitys on suurimmillaan: ihminen joutuu poikkeukselliseen tilanteeseen tai kohtaa äärimmäisiä vaatimuksia jolloin rationaalisesti perustellut käyttäytymismallit joutuvat taka-alalle ja synnynnäiset taipumukset saavat enemmän tilaa. Synnynnäinen temperamentti määrää ärsykkeen valenssin eli uuden tilanteen, odottamattoman muutoksen tai yllättävän haasteen merkityksen ja ärsykearvon ihmiselle sekä vaikuttaa herääviin emootioihin ja fysiologiseen kiihtymystilaan. Temperamentti myös selittää eroja stressin terveysvaikutuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti