keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Julkinen sitoutuminen omaan tieteenalaan?

Muistan lukeneeni jostain joskus uutisen, että joku mies oli mennyt naimisiin kitaransa kanssa. Tästä tuli mieleeni, että miksipä ei voisi opiskelija sitoutua tieteenalaansa julkisesti. Tätä voisi kutsua vaikkapa oppimisliitoksi. Minä olisin voinut tänään karkauspäivän kunniaksi kosia siis psykologiaa kun olemme jo tiiviisti olleet yhdessä 4,5 vuotta (tai 7 vuotta, riippuu miten asia määritellään).

Perusidea voisi mennä näin:

Oppimisliiton tarkoituksena on tutkinnon suorittaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Oppimisliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta tieteenalan ihmiset voisivat yhdessä luoda onnellisen merkitysjärjestelmän. Vihkijänä voisi toimia esimerkiksi yliopiston rehtori.

Näiden todistajien läsnäollessa kysyn Teiltä (opiskelijan nimi): tahdotteko ottaa tämän (tieteenalan nimi) tieteenalaksenne rakastaaksenne häntä perus- ja jatkotutkintovaiheessa kunnes valmistuminen teidät erottaa? -Tahdon

Näiden todistajien läsnäollessa kysyn Teiltä (tieteenalan nimi): tahdotteko ottaa tämän (opiskelijan nimi) opiskelijaksenne rakastaaksenne häntä perus- ja jatkotutkintovaiheessa kunnes valmistuminen teidät erottaa? -Tahdon

Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät opiskelijaksi ja tieteenalaksi.

Ottakaa (opiskelijan nimi) liittonne merkiksi jotain x tieteenalaltanne.
Ottakaa (tieteenalan nimi) liittonne merkiksi jotain x opiskelijaltanne.

Teidät on nyt vihitty oppimisliittoon jonka jäseninä olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa liitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä tieteenalan hyväksi.

Minkä pääsykokeet ovat yhdistäneet, sitä älköön ihminen erottako.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Filosofiaa laulujen ja sketsien muodossa

Immanuel Kant Song
http://www.youtube.com/watch?v=rzpL_5CI0WQ

Bruce's Philosophy Song
http://www.youtube.com/watch?v=aNDTUUmz_9s&feature=related

History of Western Philosophy
http://www.youtube.com/watch?v=ltuX_DmwPZk&feature=related

Monty Python Philosophy Football
http://www.youtube.com/watch?v=79vdlEcWxvM

lauantai 25. helmikuuta 2012

alfrehnismikalenteri olisi kiva

Johdanto aiheeseen. Eräs ystäväni antoi minulle lahjaksi Pasan ja Atpon, suomalaisen kolumnistiparivaljakon, vitutuskalenterin. Siinä on yksi vitutuksen aihe joka päivälle. Lisäksi on olemassa muitakin teemakalentereita, kuten Paulo Coelhon sitaateilla varustettu kalenteri.

Näistä teemakalentereista mieleeni tuli, miten hienoa olisi, jos olisi kirjan muodossa oleva kokoelma alfrehnismejä – tai kalenteri, jossa olisi yksi alfrehnismi joka päivälle. Sellaisella aamunavauksella ei voisi mennä päivä pieleen.

Muutamia alfrehnismejä.

“A non-scientific survey of Finnish strategy docs show that 100% of our corporations are "leading" or "leaders". Things must be going great!”

“On management as a science: A hundred years of work, occasionally interrupted by someone going "Hold on, we've forgotten the human factor!"”

“The only thing better than coffee in the morning is more coffee in the morning.”

“Yes, standards can be boring. Yes, uniqueness is wonderful. Still, when constructing for use, memorize the following: "First, make it work."”

“We really need to make the irony mark a standard. http://bit.ly/yeUr3i”

Kun jaoin tämän linkin facebookissa, eräs kaveri lisäsi joukon jatkoksi tämän. http://en.wikipedia.org/wiki/Interrobang

Pidän näitä molempien artikkeleiden sisältöjä osoituksena ihmisten luovuudesta merkkien käytössä.


Alf Rehnillä on myös taito löytää mielenkiintoisia ja inspiroivia linkkejä:

“Russian Language Harry Potter Fandom is Awesome. http://j.mp/ztRo38”

“Pop Chart Lab — The Magnificent Map of Rap Names http://bit.ly/xrAych”

Ihmiset ovat kyllä kekseliäitä. Eipä ole minulle tullut koskaan mieleen piirtää tällaista mindmapia rap-artistien nimistä. Kerrassaan hieno. Samoin tuo ”Russian Language Harry Potter Fandom is Awesome” oli kekseliäs. Kyseisellä sivulla otsikko oli ”Encyclopedia of feminism according to Harry Potter”. Harmi etten tiennyt tämän linkin olemassaolosta aiemmin, olisin voinut hyödyntää tätä viime syksyn eräällä kurssilla.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Tulkinnallisista vaikeuksista II

Juuri tulkinnallisten vaikeuksien takia koen joskus ongelmalliseksi laittaa tänne sitaatteja, musiikkilinkkejä tai jotain muita linkkejä. Ne eivät kaikki aina välttämättä liity mitenkään senhetkiseen elämäntilanteeseeni tai kokemusmaailmaani. Joskus ajattelen sitä ihmistä jolta olen linkin saanut tai jotakin yleisen tason ilmiötä joka minua psykologiassa kiinnostaa. Joskus jokin musiikki voi kuulostaa hyvältä, vaikka kaikki sanoitukset tai musiikkivideo sinänsä ei sopisikaan omaan elämäntilanteeseen tai ajatteluun. Aina en edes katso musiikkivideoita ollenkaan kun kuuntelen musiikkia, sillä teen yleensä samalla jotakin muuta, kuten kirjoitan.

Tästä syystä pidän tärkeänä psykologin työssä erottaa sisäisen ja ulkoisen maailman vaikka jako onkin dualistinen. Tämän takia pidän myös MBTI:n jaottelua ekstrovertti-introvertti mielekkäänä jäsennyksenä. Itse olen MBTI:ssä melkein tasan puoliksi ekstrovertti ja puoliksi introvertti, kuitenkin hieman enemmän ekstrovertti kuin introvertti. Arvelen että tämä jaottelu voi auttaa ymmärtämään tulkinnallisia ongelmia.

MBTI:ssä introvertti-ekstrovertti-jaottelu kuvaa sitä, mistä ihminen saa energiaa. Introvertti saa sitä enemmän sisäisestä maailmastaan, ekstrovertti taas enemmän ulkoisesta maailmasta. MBTI:n jako ei ole dualistinen, vaan se kuvaa enemmänkin sitä mihin ihmisellä on taipumuksia. Taipumusten vahvuus ihmisellä vaihtelee ja kaikilla ihmisillä on kummankin preferenssin piirteitä.

Ehkä yksi asia mikä saattaa tuottaa ongelmia toisen ihmisen tulkinnassa, on introvertti-ekstrovertti-eroavaisuudet silloin jos jompikumpi tai molemmat ovat taipumuksiltaan hyvin vahvasti oman preferenssinsä suuntaiset. Pidän mahdollisena, että hyvin vahvasti introvertti ihminen – joka saa suurimmaksi osaksi energiansa sisäisestä maailmastaan – kokee maailman siten, että ihmisten mielenkiinnon kohteet liittyvät aina hyvin vahvasti omaan sisäiseen maailmaan. Ääripään ekstrovertille taas voi olla vaikea ymmärtää, miksi introvertti internalisoi niin paljon ulkoisen maailman asioita.

Oma kokemusmaailmani johtuen melko tasapuolisesta introvertti-ekstroverttiydestä on sellainen, että ulkomaailman kohteiden herättämä mielenkiinto voi liittyä omaan sisäiseen maailmaan – mutta se voi myös olla liittymättä. Kun ulkomaailman kohteet energisoivat, siitä seuraa se, että huomio voi kiinnittyä johonkin ulkomaailman kohteeseen joka voi olla kiinnostava sinänsä. Eräs esimerkki on se, kun ystäväni kanssa sushia valmistaessani jäin tutkimaan kattilaa joka oli poikkeuksellinen siihen asti näkemiini kattiloihin nähden.

Mielestäni näitä asioita on hyvä miettiä psykologin työtä ajatellen. Voi olla, että vahvasti introvertti ja ekstrovertti todella näkevät maailman eri tavalla ja myös tulkitsevat ihmisten toimintaa erilaisesta näkökulmasta. Erityisiä haasteita tämä voi asettaa asiakaskohtaamisissa, joissa toinen on hyvin vahvasti introvertti ja toinen ekstrovertti.

Itse mietin myös sitä, millaisia rajoituksia oma kokemisen tapa asettaa toisten ihmisten havainnoinnille. Koska sijoitun introversio-ekstroversio-akselilla lähes puolivälille, joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, millainen mahdollisesti on vahvasti introvertin tai ekstrovertin kokemusmaailma. Todennäköisesti erilainen kuin omani. Oman haasteensa asettaa se, että pelkkä tieto ei auta ihmisten ymmärtämisessä – osa ymmärryksestä on aina kehollista kokemuksellisuutta.

Tähän yhteyteen käy eräs Raamatun lause jota uudelleen tulkitsin doltolaisesta näkökulmasta: "Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Kielitieteellisesti orientoituneena jäin miettimään sitä, että tuossa on käytetty monikkoa, ei yksikköä. Ajoittain jokseenkin suorituskeskeisessä kulttuurissamme tuo lause näyttäytyy helposti kehotuksena jokaisella yksilölle olla täydellinen. Pidän tätä mahdottomana saavuttaa.

Monikkomuodon takia tuon lauseen voisi tulkita myös niin, että kukaan ihminen ei voi olla täydellinen yksin. Jokainen ihminen tarvitsee toisia ihmisiä tullakseen ”täydelliseksi”. Erilaiset olemisen tavat, maailmankuvat, ihmiskäsitykset ja elämänkatsomukset jne. täydentävät toisiaan. Ilman toisia ihmisiä näkökulma maailmaan ja ihmisyyteen jää vajavaiseksi – aivan kuin palapeli jossa olisi vain yksi pala ja muut puuttuisivat.

Dolton sanoin, ihmisen perimmäinen halu on juuri halu kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Sanojen keskinäinen jakaminen dialogisella tavalla voi lisätä inhimillistä ymmärrystä ja auttaa ihmisiä tulemaan ”täydellisemmiksi”. Tämä edellyttää myös ihmisen elävään läsnäoloon osallistumista joka on ainoa tapa oppia todella tuntemaan toisen ihmisen olemus.

Tässä tulee eräs psykologin työn ongelma. Psykologin asiakasvastaanotto on vain yksi konteksti jossa ihmisen toiminta ilmenee. Ihminen itsessään on kuitenkin paljon moniulotteisempi olento ja hän voi ilmetä eri tilanteissa eri tavalla.

Tulkinnallisista vaikeuksista I

Olen huomannut, että aina edes psykologiassa – joka sentään on ihmistiede – ei ymmärretä ihmisen olemusta oikein. Olen miettinyt sitä, mistä tulkinnalliset vaikeudet voisivat johtua. Nämä ovat henkilökohtaisia näkemyksiäni.

Ensimmäinen syy on se, että kukaan muu ei tiedä mitä ihmisen mielessä liikkuu kuin ihminen itse. Minulle se on osa mieleni vapautta, että vaikka paljon sanallistankin ulospäin, minulla on mieleni sisällä aivan oma yksityinen tilani.
Tähän liittyy se, että voin kirjoittaa jostakin toiminnastani - mutta en välttämättä tähän toimintaan liittyvästä itsehavainnasta. Olen miettinyt tätä psykologin asiakastyöhön liittyen. Pidän mahdollisena, että kaikki asiakkaan itsehavainta ei ollenkaan ilmene psykologille.

Filosofiatapahtumassa Merleau-Ponty-aiheisessa teehetkessä syntyi keskustelua siitä, mitä tarkoittaa että annetaan jonkin ilmetä sellaisenaan. Sanoin että mielestäni psykologin työssä tätä voi toteuttaa niin, että jos vastaanotolle tulee ihminen joka kuvaa itseään tietyin olemusmäärein, antaa silti ihmiselle mahdollisuuden ilmetä sellaisenaan ja avata omaa ajattelua kohti uutta eikä tukahduta hänen olemustaan käsitteisiin. Muotoiluni ei ollut aivan tämä, mutta tätä suunnilleen ajattelin.

Tämä on yllättävän vaikeaa, sillä sosiaalisessa kontekstissa hyvin helposti ja nopeasti muodostaa toisista ihmisistä käsityksiä ja jos jokin ihminen kertoo joitakin kategorisia olemusmääreitä itsestään, se vaikuttaa omaan tulkintaan tästä ihmisestä. Toinen syy ihmisen mahdollisiin virhetulkintoihin liittyy siis siihen, että tukahduttaa hänen olemuksensa käsitteisiin ja antaa käsitteiden havainnoinnin mennä ihmisen ilmenemisen kokemisen ja havainnoinnin edelle.

Kolmas syy on ihmisen persoonan muuttuvuus. Tämä on asia joka on hyvin vaikea tuoda konkreettiseen vuorovaikutukselliseen todellisuuteen vaikka se olisikin selvää tiedollisella tasolla. Sain itseni kiinni tähän liittyvästä ajatusvirheestä jokin aika sitten. Ajattelun tietoisella tasolla suhtaudun ihmisen olemukseen prosessina, eksistentiaalimerkkinä, verbinä jonka toiminnassa nykyhetki on ratkaiseva. Tämä on asia joka on myös todellistunut minulle kokemuksellisesti.

Tästä huolimatta kävi seuraavasti. Eräs ystäväni jonka olen tuntenut pari vuotta, kertoi minulle että hän on nykyään hyvin erilainen ihminen kuin mitä hän oli esimerkiksi viisi vuotta sitten. Huomasin, että minulla oli ollut implisiittinen, tiedostamaton ajatus että tämä ihminen on aina ollut sellainen kuin hän on nyt. Mietin, miksi jotkut ilmeisesti sosiaaliseen tiedonkäsittelyyn liittyvät päättelyheuristiikat ovat niin pysyviä, vaikka niistä olisi sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti eri mieltä.

Neljäs syy on ihmisen toiminnan muodon ja sisällön erottamattomuus toisistaan. Siitä mitä ihminen tekee, ei voida suoraan päätellä miksi hän tekee. Intentio ei välttämättä palaudu ulkoisesti havaittavaan toimintaan. Tämä riippunee kyllä myös toiminnan sisällöstä. Joka tapauksessa, tästä syystä psykologia ei voi olla vain käyttäytymistiede.

Viides syy on ylitulkinnan vaara - ”joskus sikari on vain sikari” kuten Freud aikoinaan totesi. Se, että sanoilla voidaan viitata sanan ulkopuoliseen asiaan – myös johonkin aivan muuhun kuin mihin sana itsessään viittaa - tuottaa joskus ongelmia tulkinnalle. Minulla on tässä blogissa tekstejä, jotka eivät todella viittaa mihinkään muuhun kuin konkreettisesti juuri siihen asiaan mistä kirjoitan.

Eräs esimerkki on blogini ”Bileissä ideat kukkii”. Mamban laulun uudelleensanoitus liittyi todellakin vain ja ainoastaan siihen, että ostin yksiin bileisiin noin kilon verran liikaa tomaatteja ja lupasin syödä ne kaikki. Kommentista ” tomaatteja on vielä jäljellä” tuli assosiaationa mieleen Mamban biisi ja minusta oli hauskaa kirjoittaa sanoitukset kappaleeseen uudestaan. En muuten kuuntele Mambaa ollenkaan sillä en pidä siitä musiikista. Se on toki subjektiivinen mielipiteeni eikä minkään yhtyeen musiikin laatu tietenkään riipu omista makuarvostelmistani.

Persfectolet taas oli tilannekomiikkaa, erään illanvieton saunomisen yhteydessä ystäväporukan kesken syntynyt vitsi johon ei liittynyt mitään muuta. Olen joskus kuullut olevani huumorin suhteen teekkarimaisesti orientoitunut ja ostankin aina vappuna teekkarien vappulehden jos mahdollista. Eräässä teekkarien vappulehdessä on sitaatti ”Yhdisty huvi ja hyöty: ”Vibresse”.” Persfectolet menee samaan sarjaan.

Kaiken asiapitoisen ajattelun vastapainoksi joskus vain on rentouttavaa heittää läppää kaverien kanssa sen kummemmin analysoimatta sekä kehitellä vitsejä edelleen rinnastamalla absurdeja asioita ilman sen enempiä pohdintoja. Minusta psykologia myös kaipaisi karnevalisointia reippaassa teekkarihuumorihengessä.

Kielenopettajan terveiset blogiini oli kopioitu ihan suoraan yhdeltä opettajakaveriltani. Minusta se yksinkertaisesti oli oivaltavaa ammattihuumoria. Pidin kyllä ongelmallisena esimerkiksi kohtaa ”äijänperkele”. Se oli siinä kokonaistekstin kontekstissa hauska ilmaus, mutta ei kuvaa asennoitumistani miehiin. Kavereistani yli kolmannes on miehiä. Jokainen heistä on ainutlaatuinen yksilö josta voi helposti keksiä hyvää sanottavaa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tulkinnalliset väärinkäsitykset – väärinkuullut laulunsanat

Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – tulkinnalliset vaikeudet ovat kuin väärinkuullut laulunsanat joita kävin lueskelemassa sivustolta http://www.vaarinkuullut.com/ Näissä tapauksissa oikean tulkinnan voi kuitenkin helposti tarkistaa.

Alla muutamia poimintoja.

Ultra Bra – Minä suojelen sinua kaikelta
Väärin kuultu: Ei ole sellaista nimeää jota minun hento tätini ei karjuisi.
Oikeat sanat: Ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi.

Hector Mandoliinimies
Väärin kuultu: Minä mandariinin drinkin päällä saan kulkemaan
Oikeat sanat: Minä mandoliinin rinkan päällä saan kulkemaan

Kim Herold – Social butterfly
Väärin kuultu: Social butt to fly
Oikeat sanat: Social butterfly

Toto Africa
Väärin kuultu: I washed my brains down in Africa
Oikeat sanat: I bless the rains down in Africa

Bon Jovi It’s my life
Väärin kuultu: Like Frankenstein I did it my way
Oikeat sanat: Like Frankie said I did it my way

J. Karjalainen – Hän
Väärin kuultu: Kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehmien nään lentävän
Oikeat sanat: Kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän

Maija Vilkkumaa – Satumaa-tango
Väärin kuultu: Ja joka yö saan tummaa tankoo
Oikeat sanat: Ja joka yö soitan Satumaa-tangon

Pave Maijanen – Jano
Väärin kuultu: Mullon jano sun sukkasi mettä
Oikeat sanat: Mullon jano sun kukkasi mettä

Arto Tamminen – neljän ruuhkaa
Väärin kuultu: Kun Elli runk****
Oikeat sanat: Kun neljän ruuhkaa

Redrama – Music
Väärin kuultu: You stink, you stink, you stink, you stink…
Oikeat sanat: Music, music, music, music…

Anna Hanski – Melodiaa
Väärin kuultu: Taksissa teen lasta
Oikeat sanat: Kaksi sateen lasta

Miljoonasade 506 ikkunaa
Väärin kuultu: viissataakuusi munaa
Oikeat sanat: viissataakuus ikkunaa

Muumilaakson tarinoita – Lopputunnari
Väärin kuultu: Muumeilta elämä loppua vois.
Oikeat sanat: Muumeilta elämää oppia vois.


Wikipediassa oli todettu, että "Väärin kuullut laulunsanat ovat kognitiivinen ilmiö, jossa ihmismieli kuulee laulun tai muun lauseparren sanat väärin mutta kuitenkin jotenkin itselleen ymmärrettävällä tavalla." Mietin onko väärinkuultujen laulunsanojen kognitiivista psykologiaa tutkittu.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Mitä psykologi voi oppia viulistilta - asiaankuuluva vastaus

Eräs tuttavani laittoi jokin aika sitten tällaisen linkin "Nokian soittoääni soi kesken konsertin - viulisti vastasi asiaankuuluvasti":

http://www.findance.com/uutiset/17444/nokian-soittoaani-soi-kesken-konsertin-viulisti-vastasi-asiaankuuluvasti

Uutisessa on kerrottu, kuinka ”Slovakialainen viulisti Lukáš Kmit vastasi asiankuuluvalla tavalla, kun kesken hänen esityksensä yleisön joukosta kuului Nokian soittoääntä. Ei turhan ryppyotsainen viulisti!” Aiheesta on sivustolla myös video. Asiaankuuluva vastaus lienee myös yksi psykologin ammatin ydintekijöitä, joten tässä asiassa voi varmaankin oppia paljon tältä viulistilta. Minua viehättää tässä viulistin toimintatavassa myös se, että hän ei tyydy ainoastaan toistamaan kännykän soittamaa melodiaa, vaan lisää siihen hieman jotakin.