Juuri tulkinnallisten vaikeuksien takia koen joskus ongelmalliseksi laittaa tänne sitaatteja, musiikkilinkkejä tai jotain muita linkkejä. Ne eivät kaikki aina välttämättä liity mitenkään senhetkiseen elämäntilanteeseeni tai kokemusmaailmaani. Joskus ajattelen sitä ihmistä jolta olen linkin saanut tai jotakin yleisen tason ilmiötä joka minua psykologiassa kiinnostaa. Joskus jokin musiikki voi kuulostaa hyvältä, vaikka kaikki sanoitukset tai musiikkivideo sinänsä ei sopisikaan omaan elämäntilanteeseen tai ajatteluun. Aina en edes katso musiikkivideoita ollenkaan kun kuuntelen musiikkia, sillä teen yleensä samalla jotakin muuta, kuten kirjoitan.
Tästä syystä pidän tärkeänä psykologin työssä erottaa sisäisen ja ulkoisen maailman vaikka jako onkin dualistinen. Tämän takia pidän myös MBTI:n jaottelua ekstrovertti-introvertti mielekkäänä jäsennyksenä. Itse olen MBTI:ssä melkein tasan puoliksi ekstrovertti ja puoliksi introvertti, kuitenkin hieman enemmän ekstrovertti kuin introvertti. Arvelen että tämä jaottelu voi auttaa ymmärtämään tulkinnallisia ongelmia.
MBTI:ssä introvertti-ekstrovertti-jaottelu kuvaa sitä, mistä ihminen saa energiaa. Introvertti saa sitä enemmän sisäisestä maailmastaan, ekstrovertti taas enemmän ulkoisesta maailmasta. MBTI:n jako ei ole dualistinen, vaan se kuvaa enemmänkin sitä mihin ihmisellä on taipumuksia. Taipumusten vahvuus ihmisellä vaihtelee ja kaikilla ihmisillä on kummankin preferenssin piirteitä.
Ehkä yksi asia mikä saattaa tuottaa ongelmia toisen ihmisen tulkinnassa, on introvertti-ekstrovertti-eroavaisuudet silloin jos jompikumpi tai molemmat ovat taipumuksiltaan hyvin vahvasti oman preferenssinsä suuntaiset. Pidän mahdollisena, että hyvin vahvasti introvertti ihminen – joka saa suurimmaksi osaksi energiansa sisäisestä maailmastaan – kokee maailman siten, että ihmisten mielenkiinnon kohteet liittyvät aina hyvin vahvasti omaan sisäiseen maailmaan. Ääripään ekstrovertille taas voi olla vaikea ymmärtää, miksi introvertti internalisoi niin paljon ulkoisen maailman asioita.
Oma kokemusmaailmani johtuen melko tasapuolisesta introvertti-ekstroverttiydestä on sellainen, että ulkomaailman kohteiden herättämä mielenkiinto voi liittyä omaan sisäiseen maailmaan – mutta se voi myös olla liittymättä. Kun ulkomaailman kohteet energisoivat, siitä seuraa se, että huomio voi kiinnittyä johonkin ulkomaailman kohteeseen joka voi olla kiinnostava sinänsä. Eräs esimerkki on se, kun ystäväni kanssa sushia valmistaessani jäin tutkimaan kattilaa joka oli poikkeuksellinen siihen asti näkemiini kattiloihin nähden.
Mielestäni näitä asioita on hyvä miettiä psykologin työtä ajatellen. Voi olla, että vahvasti introvertti ja ekstrovertti todella näkevät maailman eri tavalla ja myös tulkitsevat ihmisten toimintaa erilaisesta näkökulmasta. Erityisiä haasteita tämä voi asettaa asiakaskohtaamisissa, joissa toinen on hyvin vahvasti introvertti ja toinen ekstrovertti.
Itse mietin myös sitä, millaisia rajoituksia oma kokemisen tapa asettaa toisten ihmisten havainnoinnille. Koska sijoitun introversio-ekstroversio-akselilla lähes puolivälille, joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, millainen mahdollisesti on vahvasti introvertin tai ekstrovertin kokemusmaailma. Todennäköisesti erilainen kuin omani. Oman haasteensa asettaa se, että pelkkä tieto ei auta ihmisten ymmärtämisessä – osa ymmärryksestä on aina kehollista kokemuksellisuutta.
Tähän yhteyteen käy eräs Raamatun lause jota uudelleen tulkitsin doltolaisesta näkökulmasta: "Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Kielitieteellisesti orientoituneena jäin miettimään sitä, että tuossa on käytetty monikkoa, ei yksikköä. Ajoittain jokseenkin suorituskeskeisessä kulttuurissamme tuo lause näyttäytyy helposti kehotuksena jokaisella yksilölle olla täydellinen. Pidän tätä mahdottomana saavuttaa.
Monikkomuodon takia tuon lauseen voisi tulkita myös niin, että kukaan ihminen ei voi olla täydellinen yksin. Jokainen ihminen tarvitsee toisia ihmisiä tullakseen ”täydelliseksi”. Erilaiset olemisen tavat, maailmankuvat, ihmiskäsitykset ja elämänkatsomukset jne. täydentävät toisiaan. Ilman toisia ihmisiä näkökulma maailmaan ja ihmisyyteen jää vajavaiseksi – aivan kuin palapeli jossa olisi vain yksi pala ja muut puuttuisivat.
Dolton sanoin, ihmisen perimmäinen halu on juuri halu kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Sanojen keskinäinen jakaminen dialogisella tavalla voi lisätä inhimillistä ymmärrystä ja auttaa ihmisiä tulemaan ”täydellisemmiksi”. Tämä edellyttää myös ihmisen elävään läsnäoloon osallistumista joka on ainoa tapa oppia todella tuntemaan toisen ihmisen olemus.
Tässä tulee eräs psykologin työn ongelma. Psykologin asiakasvastaanotto on vain yksi konteksti jossa ihmisen toiminta ilmenee. Ihminen itsessään on kuitenkin paljon moniulotteisempi olento ja hän voi ilmetä eri tilanteissa eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti