Olen huomannut, että aina edes psykologiassa – joka sentään on ihmistiede – ei ymmärretä ihmisen olemusta oikein. Olen miettinyt sitä, mistä tulkinnalliset vaikeudet voisivat johtua. Nämä ovat henkilökohtaisia näkemyksiäni.
Ensimmäinen syy on se, että kukaan muu ei tiedä mitä ihmisen mielessä liikkuu kuin ihminen itse. Minulle se on osa mieleni vapautta, että vaikka paljon sanallistankin ulospäin, minulla on mieleni sisällä aivan oma yksityinen tilani.
Tähän liittyy se, että voin kirjoittaa jostakin toiminnastani - mutta en välttämättä tähän toimintaan liittyvästä itsehavainnasta. Olen miettinyt tätä psykologin asiakastyöhön liittyen. Pidän mahdollisena, että kaikki asiakkaan itsehavainta ei ollenkaan ilmene psykologille.
Filosofiatapahtumassa Merleau-Ponty-aiheisessa teehetkessä syntyi keskustelua siitä, mitä tarkoittaa että annetaan jonkin ilmetä sellaisenaan. Sanoin että mielestäni psykologin työssä tätä voi toteuttaa niin, että jos vastaanotolle tulee ihminen joka kuvaa itseään tietyin olemusmäärein, antaa silti ihmiselle mahdollisuuden ilmetä sellaisenaan ja avata omaa ajattelua kohti uutta eikä tukahduta hänen olemustaan käsitteisiin. Muotoiluni ei ollut aivan tämä, mutta tätä suunnilleen ajattelin.
Tämä on yllättävän vaikeaa, sillä sosiaalisessa kontekstissa hyvin helposti ja nopeasti muodostaa toisista ihmisistä käsityksiä ja jos jokin ihminen kertoo joitakin kategorisia olemusmääreitä itsestään, se vaikuttaa omaan tulkintaan tästä ihmisestä. Toinen syy ihmisen mahdollisiin virhetulkintoihin liittyy siis siihen, että tukahduttaa hänen olemuksensa käsitteisiin ja antaa käsitteiden havainnoinnin mennä ihmisen ilmenemisen kokemisen ja havainnoinnin edelle.
Kolmas syy on ihmisen persoonan muuttuvuus. Tämä on asia joka on hyvin vaikea tuoda konkreettiseen vuorovaikutukselliseen todellisuuteen vaikka se olisikin selvää tiedollisella tasolla. Sain itseni kiinni tähän liittyvästä ajatusvirheestä jokin aika sitten. Ajattelun tietoisella tasolla suhtaudun ihmisen olemukseen prosessina, eksistentiaalimerkkinä, verbinä jonka toiminnassa nykyhetki on ratkaiseva. Tämä on asia joka on myös todellistunut minulle kokemuksellisesti.
Tästä huolimatta kävi seuraavasti. Eräs ystäväni jonka olen tuntenut pari vuotta, kertoi minulle että hän on nykyään hyvin erilainen ihminen kuin mitä hän oli esimerkiksi viisi vuotta sitten. Huomasin, että minulla oli ollut implisiittinen, tiedostamaton ajatus että tämä ihminen on aina ollut sellainen kuin hän on nyt. Mietin, miksi jotkut ilmeisesti sosiaaliseen tiedonkäsittelyyn liittyvät päättelyheuristiikat ovat niin pysyviä, vaikka niistä olisi sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti eri mieltä.
Neljäs syy on ihmisen toiminnan muodon ja sisällön erottamattomuus toisistaan. Siitä mitä ihminen tekee, ei voida suoraan päätellä miksi hän tekee. Intentio ei välttämättä palaudu ulkoisesti havaittavaan toimintaan. Tämä riippunee kyllä myös toiminnan sisällöstä. Joka tapauksessa, tästä syystä psykologia ei voi olla vain käyttäytymistiede.
Viides syy on ylitulkinnan vaara - ”joskus sikari on vain sikari” kuten Freud aikoinaan totesi. Se, että sanoilla voidaan viitata sanan ulkopuoliseen asiaan – myös johonkin aivan muuhun kuin mihin sana itsessään viittaa - tuottaa joskus ongelmia tulkinnalle. Minulla on tässä blogissa tekstejä, jotka eivät todella viittaa mihinkään muuhun kuin konkreettisesti juuri siihen asiaan mistä kirjoitan.
Eräs esimerkki on blogini ”Bileissä ideat kukkii”. Mamban laulun uudelleensanoitus liittyi todellakin vain ja ainoastaan siihen, että ostin yksiin bileisiin noin kilon verran liikaa tomaatteja ja lupasin syödä ne kaikki. Kommentista ” tomaatteja on vielä jäljellä” tuli assosiaationa mieleen Mamban biisi ja minusta oli hauskaa kirjoittaa sanoitukset kappaleeseen uudestaan. En muuten kuuntele Mambaa ollenkaan sillä en pidä siitä musiikista. Se on toki subjektiivinen mielipiteeni eikä minkään yhtyeen musiikin laatu tietenkään riipu omista makuarvostelmistani.
Persfectolet taas oli tilannekomiikkaa, erään illanvieton saunomisen yhteydessä ystäväporukan kesken syntynyt vitsi johon ei liittynyt mitään muuta. Olen joskus kuullut olevani huumorin suhteen teekkarimaisesti orientoitunut ja ostankin aina vappuna teekkarien vappulehden jos mahdollista. Eräässä teekkarien vappulehdessä on sitaatti ”Yhdisty huvi ja hyöty: ”Vibresse”.” Persfectolet menee samaan sarjaan.
Kaiken asiapitoisen ajattelun vastapainoksi joskus vain on rentouttavaa heittää läppää kaverien kanssa sen kummemmin analysoimatta sekä kehitellä vitsejä edelleen rinnastamalla absurdeja asioita ilman sen enempiä pohdintoja. Minusta psykologia myös kaipaisi karnevalisointia reippaassa teekkarihuumorihengessä.
Kielenopettajan terveiset blogiini oli kopioitu ihan suoraan yhdeltä opettajakaveriltani. Minusta se yksinkertaisesti oli oivaltavaa ammattihuumoria. Pidin kyllä ongelmallisena esimerkiksi kohtaa ”äijänperkele”. Se oli siinä kokonaistekstin kontekstissa hauska ilmaus, mutta ei kuvaa asennoitumistani miehiin. Kavereistani yli kolmannes on miehiä. Jokainen heistä on ainutlaatuinen yksilö josta voi helposti keksiä hyvää sanottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti