Tulin vajaat parisen viikkoa sitten takaisin kotiin. Menin suoraan junalta töihin. Ihanaa päästä viettämään takaisin tavallista arkea. Tämä lienee selvä vanhenemisen merkki; bileet tuntuvat kivalta poikkeukselta mutta yleisimmin toivottava vaihtoehto on tavallinen arki. Tosin kesällä ei tekisi mieli nukkua yölläkään, kun on silloinkin valoisaa ja lämmintä. Harvinaista herkkua Suomessa.
Muita vanhenemisen merkkejä ovat mm. se, että tuntuu siltä että ennen lasten piirretyt olivat parempia kuin nykyisin (jaettu havainto muutaman kaverini kanssa). Toivottavasti en kuitenkaan koskaan päädy siihen vaiheeseen, jossa ennen oli kaikki paremmin ja nykynuoret ovat ihan kamalia.
Tälle aihepiirille on facebookissa oma ryhmänsäkin, Entisajan Kovan Elämän Mytologisointiryhmä. Kyseisen ryhmän kuvaus: "Ei ollu feisbuukkia vuonna 56. Pakkasessa vaan huudettiin ettei naama jäätys. Kirjat jääty kuitenkin, ja ne oli tehty tuohesta. Hernekeittoo syötiin vaan tuohikupeista sormin, kun ei ollu lusikoitakaan. Ei ollu tätä nykyajan pullamössösukupolvea. Pullamössökin tehtiin havunneulasista. Suku ja polvet oli molemmat huonossa kunnossa, kun piti selkä vääränä kiviä kantaa pitkin metsiä, kun ei ollu teitäkään rakennettu. Aina oli pakkasta ainakin -50 astetta. Paitsi saunassa oli aina vähintään sata astetta."
Sieltä löytyy hyviä ajatuksia siitä, miten ennen kaikki oli paremmin. Ennen olivat mansikatkin suurempia, kesälomia ei ollut, puolikarkeat vehnäjauhot olivat puolikarkeampia kuin nykyään...
Ja ehkä ennen vanhaan musiikkikin oli parempaa. Oma musiikkimakuni vaihtelee hieman vuodenajan mukaan. Kesällä kun on lämmintä ja valoisaa, mieleni tekee kuunnella Pink Martinia. Tällä hetkellä kuunneltavana ovat mm. seuraavat: Splendor in the Grass, Over The Valley, Où est ma tête...
Kesällä on lomailuolo vaikka olisikin töissä ja vähän tekisi kouluhommia samalla. Kesäloma on kuitenkin enemmänkin mielentila jonka valo ja lämpö saa aikaan. Samalla huomaa, miten hidasta on sopeutuminen erilaisten instituutioiden kesäaukioloaikoihin.
Viimeksi kun kävin oman oppiaineeni tiloissa, unohdin ainejärjestömme maskotin, pehmoapina Bobon sinne. Se täytyy muistaa käydä hakemassa ajoissa kotiin että se voi jälleen osallistua bileisiimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti