Kirjallisuusarvioinnissa oli todettu, kuinka kirjan kääntänyt Tarja Roinila oli “luonnehtinut Bachelardin teosta toistaiseksi vaikeimmaksi käännöstyökseen: - - Siirtymä kielestä toiseen ei ole pikkujuttu, koska suomen kieli ajattelee ja sanoo aivan toisin kuin ranska. Filosofisen teoksen kääntämisessä onkin kyse myös filosofian tekemisestä.”.
Olen aina välillä miettinyt sitä, olisiko ajatteluni jollakin tavalla erilaista jos äidinkieleni olisi jokin muu kuin suomi. Samoin olen miettinyt sitä, miten äidinkieleltään erilaiset ihmiset ajattelevat ja hahmottavat asioita. Kuinka paljon kieli ohjaa ajattelua? Tämä on asia, jota ei pysty havainnoimaan sisältäpäin, kun ei voi yhtäkkiä olla äidinkieleltään erikielinen. Mieleen tulee Metsämuurosen Laadullisen tutkimuksen käsikirjassa ollut esittely diskurssianalyyseistä ja niiden erilaisista perinteistä erilaisissa kielellisissä kulttuureissa. Alla sitaatteja ko. kirjasta.
“Tämän hetkisiin tieteellisiin käsityksiin vaikuttavat diskurssi-sanaan liittyvät historialliset kaiut tulevat diskurssianalyyttisen tutkimustradition alkuperäisten syntypaikkojen kielestä. Keskusteluanalyysi on anglo-amerikkalaisessa, väiteanalyysi saksalaisessa ja kriittinen analyysi ranskalaisessa tutkimusperinteessä muodostunut käsite.” (s. 298)
Ja “Diskurssi-sanalla on englantilaisen kulttuuri-käsitteen mukainen muodollinen määrittely. Se pitää sisällään käsitykset formaalista ja normeihin sidotuista vuorovaikutuskäytänteistä (esim. smalla talk). - - diskurssin tutkimus on paljolti tässä ja nyt-tapahtumien tutimusta - - yksilö osallistuu vuorovaikutuksen luomiseen ja pyrkii pitämään omalla osallistumisellaan yllä sosiaalisen todellisuuden luomista ja ylläpysymistä vuorovaikutuksen keinoin (Mills 11997, Remes 2003, 28).” (s. 298-299)
“Ranskan kieli on monia muita eurooppalaisia kieliä hienovaraisempi esitystavaltaan ja se sisältää useita aikamuotoja ilmiöiden kuvaamiseksi. Diskurssi - - syntyy ranskan kielessä menneen ajan kuvauksen osana. Tämä johtuu ranskan kielen tavasta esittää ilmiöiden tapahtuminen tarinoina ja näiden sisäisinä sosiaalisina käytänteinä - - Ranskalaisen vuorovaikutus-käsityksen mukaan, ihminen siirtää vuorovaikutuksessa ollessaan jotakin tietoa menneisyydestä tähän hetkeen, jossa tieto siis muodostuu yhdessä menneisyyden kanssa (Mills 1997, 5). Samalla ihminen personoi itsensä suhteessa menneeseen ja nykyhetkeen.” (s. 299-300)
“Saksalainen diskurssi-käsite on luonteeltaan tiedekäsitysperustainen ja se sitoo itsensä sikäläiseen filosofiaan. Saksalainen keskustelua kuvaava Diskussion-käsite, jonka vaikutteita diskurssi on ottanut itseensä, on muotoutunut sikäläisen filosofian tarpeisiin. Toisaalta saksan diskurssi-sana sisältää käsitteet väite ja hermeneutiikka. - - Saksalaisessa tieteen filosofiassa keskustelu on erityisen merkittävä ilmiö. - - Väite ja sen eettis-moraaliset perustelut ovat keskeinen osa saksalaista käsitystä tieteen tekemisestä.” (s. 301)
Varsin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Lieneekö niin, että eri äidinkielet muodostuvat hieman erilaisiksi kodeiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti