Luen tenttiin Marjo Laukkasen väitöskirjaa Sähköinen seksuaalisuus - Tutkimus tyttöydestä nettikeskusteluissa. Huviksi ja hyödyksi ajattelin referoida ja hieman kommentoidakin kyseisen väitöskirjan ajatuksia. Tämä referaatti etenee kirjan lukujen mukaisessa järjestyksessä ja kommentit perustuvat vapaaseen tajunnanvirtaan, sillä kirjoitan tätä tekstiä suoraan blogiin ilman muokkausta wordissa. Tämä taas johtuu yksinkertaisesti siitä, että en saanut wordia toimimaan. Heh.
Jo väitöskirjan otsikko sai assosiaationi eksymään itse aiheesta. Marjo Laukkanen kiittää esipuheessaan hyvin monia ihmisiä jotka ovat auttaneet väitöskirjan teossa monin eri tavoin. Apua on ollut erilaisista seminaareista, kursseista, illanvietoista... Eri ihmiset ja instituutiot ovat auttaneet väitöskirjan teossa eri tavoin: tarjoamalla rahoitusta, vertaistukea, välineitä tutkimuksentekoon ja siitä nauttimiseen, oppia tieteelliseen kirjoittamiseen... Tämä saa minut miettimään kollektiivisen älykkyyden käsitettä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektiivinen_%C3%A4lykkyys).
"Kollektiivinen älykkyys on yhteisöllisen viestinnän tuloksena muodostuva yhteinen tietämys; yhteisöön kuuluvat yksilöt tuovat omat näkemyksensä ja mielipiteensä keskusteluun, ja avoimen viestinnän tuloksena syntyy yhteinen näkemys."
Jos hieman integroin wikipedia-artikkelissa olevan James Surowiekin, Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin näkemyksiä kollektiivisesta älystä, sen edellytykset voisi tiivistää seuraavasti:
1. Ryhmän jäsenten monimuotoisuus joka laajentaa perspektiiviä ja lisää ristiriitoja.
2. Yksityinen informaatio joka vähentää ihmisten keskinäistä jäljittelyä ja lisää itsenäisiä mielipiteitä.
3. Hajautus. Mahdollistaa kahden ensimmäisen kohdan toteutumisen.
4. Organisointi ja kokoaminen. Mahdollistaa monimuotoisen ja riippumattoman tiedon kasautumisen.
5. Avoimuus. Ideoiden ja älyllisen omaisuuden jakaminen.
6. Vertaisuus. Ihmiset voivat yhdessä kehittää jotakin järjestelmää, joka palvelee kaikkia sen kehittämiseen osallistuneita.
7. Tiedon jakaminen. Avaa mahdollisuuksia toisin kuin tiedon rajoittaminen.
8. Maailmanlaajuinen toimiminen erityisesti internetin käytön ja verkkoteknologian avulla. Vähentää maantieteellisiä rajoitteita.
Mielestäni yksi olennainen kollektiivisen älyn analysointiin tarvittavista välineistä on systeemiteoria (tai sen johdannainen, kompleksisuusteoria). Kyseisen teorian käsitteet nappasin wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kompleksisuusteoria on pääartikkeli, linkkejä klikkailemalla löytyvät muut infot joita siteeraan tai referoin). Edellämainitut kollektiivisen älyn edellytykset ovat ns. käännettävissä systeemiteorian kielelle. Kollektiivista älyä voidaan pitää kompleksisena, adaptiivisena järjestelmänä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kompleksisuus).
Kollektiivisesta älystä voisi todeta, että siinä äly on hajautunut ryhmän jäsenten välille. Ryhmän jäsenet ovat systeemin osia, joiden yksityinen tieto on osa tämän systeemin monimuotoisuutta. Tämä monimuotoisuus saa aikaan yhteusevolutiivisen ilmiön "kaukana tasapainosta", joka "voidaan ymmärtää myös systeemin sisäiseksi ristiriidaksi ja itseorganisoitumisen välttämättömäksi edellytykseksi". Organisointi ja kokoaminen ovat emergenssiä, jossa "kokonaisuus on tiettyjen edellytysten vallitessa enemmän kuin osansa tai enemmän kuin osiensa summa, ja kokonaisuudesta kehkeytyy (engl. emerge) silloin ominaisuuksia, joita ei ole havaittavissa sen osissa".
Tämä uuden tason, kollektiivisen älyn, saaminen näkyviin on myös jossain määrin "abstraktiotason nostamista, tiedon hukkaamista". Wikipedia-artikkelissa kollektiivisesta älystä on kerrottu Kari A. Hintikan näkemyksiä internet-pohjaisesta kollektiivisesta älystä. Hintikka pitää tätä älyn muotoa verkkovoimana. Sen piirteitä ovat jonkin ihmisjoukon kokoontuminen yhteen jonkin tietyn päämäärän saavuttamiseksi, joukon muodostuminen nopeasti ilman muodollista koordinaatioita, näiden yhteenliittymien väliaikaisuus sekä se, että verkkovoima luo omat työkalunsa, vuorovaikutuksensa ja sisältönsä samanaikaisesti ongelmaa ratkaistaessa. Hintikka painottaa ongelmalähtöisyyttä, avoimuutta ja projektiluontoisuutta.
Tällaisessa työskentelyssä tarvitaan sekä yksilöitynyttä tietoa että sen hukkaamista. Ehkä eräs kollektiivisen älyn edellytyksistä on, että esimerkiksi jonkin ongelman ratkaisemiseen keskittynyt ryhmä kykenee itseorganisoitumaan tavalla, joka tuo systeemikokonaisuuteen kyseisen ongelman ratkaisun kannalta oleellisia puolet kunkin ryhmän jäsenen yksilöityneestä tiedosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti