Takaisin Marjo Laukkasen väitöskirjaan - jonka esipuheessa tulee mielestäni ilmi se, kuinka yksilön saavutukset ovat aina osittain kollektiivisen työn tulosta.
Laukkasen väitöskirjan kimmokkeena on toiminut tyttöjen sosiaaliseen internetin käyttöön liittyvä yhteiskunnallinen huoli. Erityisesti hän on kiinnostunut tytöille suunnatuista internetin keskustelupalstoista sekä seksuaalisuudesta, joka "on läsnä monissa internetiin liittyvissä kauhukuvissa".
Laukkanen ei ajattele nuorten käyttäjien olevan lähtökohtaisesti haavoittuvaisia ja vaarassa. Hän näkee "tytöt toimijoina, jotka osallistuvat keskusteluihin omista lähtökohdistaan käsin, luovat omia vuorovaikutustapoja verkossa ja voivat perustaa myös omia keskustelutiloja". Laukkasen tutkimuskohteena ovat "nettikeskustelut, keskustelutilat ja -tilanteet" ja se miten näissä keskusteluissa keskustelijat "määrittelevät itseään ja toisiaan ja millaisena vuorovaikutusympäristönä internet heille näyttäytyy".
Laukkanen tarkoittaa tytöillä "internet-keskusteluihin osallistuvia keskustelijoita, jotka paikantuvat keskusteluissa tytöiksi" ja hän ymmärtää "tyttöyden sosiaalisena, kulttuurisena ja materiaalisena (identiteetti)kategoriana, johon sijoittumisella on käytännön merkitystä".
Tutkimus "sijoittuu feministisen mediatutkimuksen kentälle" jolla tarkoitetaan tässä "kriittistä sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimusta". Huomiota on kiinnitetty erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden väliseen suhteeseen johon viitataan sukupuolisuuden käsitteellä. Päätutkimuskysymys on, miten sukupuolisuutta tehdään Demissä ja closetissa - molemmat ovat teini-ikäisille tytöille perustettuja virtuaalisia keskustelutiloja. "Demi.fi on painetun tyttöjenlehden kaupallinen internet-sivusto" ja closet on "reaaliaikainen IRC3-kanava - jonka on perustanut pieni joukko Demissä toisiinsa tutustuneita tyttöjä ja joka on tarkoitettu seksuaalivähemmistönuorille".
Lähestymistapoina toimivat diskurssianalyysi ja etnografia. Tutkimuksessa analysoidaan tyttöjen internet-keskusteluissaan kohtaamia ja luomia sukupuolen ja seksuaalisuuden representaatioita jotka rakentuvat diskursiivisessa toistossa ja joissa "yksilö määrittyy toimijaksi sukupuolen ja seksuaalisuuden kentällä". Keskustelutilat ajatellaan tutkimuskenttänä, jossa tutkija havainnoi tapahtumia oikeassa ajassa ja tallentaa vuorovaikutusta tarkempaa analyysiä varten. Tutkimuksen kuluessa tutkijan paikka muuttuu "näkymättömästä ja hiljaisesta havainnoijasta näkyväksi osallistujaksi".
Laukkanen hahmottaa tutkimuksensa "eri analyysitasot kriittisen diskurssianalyytikon
Norman Faircloughin (1995, 2, ja 1997, 78–86) kolmiulotteisen viestintätilanteiden analyysimallin mukaan. Ensimmäisellä analyysitasolla on puhutun tai kirjoitetun tekstin analyysi. Tällä tasolla diskursiivisen analyysin kohteena ovat nettikeskustelut ja -haastattelut sellaisina, kuin (tutkija on) ne keskustelutiloista tallentanut ja kopioinut.
Toisella analyysitasolla on diskurssikäytännön analyysi eli tekstin tuottamisen ja kuluttamisen analyysi. Tällöin analyysin kohteena ovat muun muassa käyttäjien keskusteluille antamat merkitykset, keskustelutilojen ominaisuudet ja niihin liittyvät käytännöt, jotka ovat avautuneet (tutkijalle) paitsi nettikeskusteluja ja -haastatteluja analysoimalla myös havainnoimalla ja osallistumalla. Kolmannella analyysitasolla on sosiokulttuurisen käytännön analyysi". Siinä tutkija hyödyntää "tekstin ja diskurssikäytännön analyysien tuloksia" joita tutkija lukee ja tulkitsee "suhteessa aiempiin tutkimuksiin ja teoriaan".
Laukkanen käyttää analyysin välineenään myös median käyttöä tutkineen Sonia Livingstonen kolmijakoa mediaan "kanavana, kielenä tai tilana". Laukkanen tarkastelee internetiä ensisijaisesti sosiaalisena ympäristönä, jossa on erilaisia sosiaalisesti rakentuvia vuorovaikutustiloja.
(Johdanto, s. 7-14)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti