TILASSA: DEMI VUOROVAIKUTUKSEN TILANA
Demin keskustelupalstat ovat yhteisöllistä kirjoitetun ja puhutun rajankäyntiä, jota säätelevät erilaiset säännöt ja rajoitukset ja jossa läsnäolevina on käyttäjien materiaalinen, kuvattu ja kuviteltu ruumis.
Demin keskusteluihin osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä. Demillä on keskustelijoille oma opas, jonka kohdat pyrkivät "lisäämään käyttäjien tietoisuutta verkkokeskusteluille ominaisista vuorovaikutusmuodoista" sekä viestimään siitä, että "on olemassa vuorovaikutukseen liittyviä, kulttuurisesti jaettuja huomaavaisuussääntöjä, jotka kaikki keskusteluun osallistuvat tietävät" ja joiden osalta "internet-vuorovaikutus ei eroa ”tosimaailman” vuorovaikutuksesta.
Säännöissä on määritelty mm. kielletyt puheenaiheet sekä hyvän maun vastaiset viestit. Sääntöihin
pyritään johdattelemaan "rentoa ja positiivista ilmapiiriä korostaen". Samalla Demillä on kuitenkin ehdoton yksinoikeus määritellä säännöt sisältöineen. "Käyttäjät voivat kuitenkin vastustaa ylläpitoa ja valvontaa sivuston rakenteen mahdollistamissa rajoissa."
Kirjoitetun kulttuurin piirteitä ovat viestien tallentuminen keskusteluihin myöhemmin luettaviksi sekä mahdollisuus siteerata toista sanatarkasti ja jatkaa keskustelua joka on voitu aloittaa vaikkapa kuukausia aiemmin. Koska vuorovaikutus on tekstivälitteistä, "keskustelijoita ei vuorovaikutustilanteessa nähdä eikä kuulla eikä heitä voi koskettaa. Toisaalta koneella kirjoitettu teksti hävittää tekstistä esimerkiksi käsialaan sisältyvät vihjeet ja "mahdollistaa viestijän anonyymiyden". Suullisen kulttuurin piirteitä ilmentävät viestien lyhyys ja vuorovaikutuksen nopeus sekä puheenvuorojen kielenkäytön suullista vuorovaikutusta muistuttavat piirteet, kuten täytesanat ja tauot.
Osallistujat tulkitsevat toistensa ilmaisua ja puhetyyliä "joka liittää käyttäjän tiettyihin sukupuoli-, ikä- tai käyttäjäkategorioihin". Eräs jaottelu on kirjoitustyylin ääripäät: kirjakielinen ja hyvin puhemainen ilmaisu. Kielenkäyttö paikantaa keskustelijoita suhteessa toisiinsa ja sekä omaan että toisten kielenkäyttöön puututaan. Äänenpainoja, -sävyjä, tunnetiloja, aikomuksia ja kasvonilmeitä ilmaistaan erilaisilla typografisilla merkeillä kuten hymiöillä. Viestit sisältävät myös englanninkielisiä sanoja, sanontoja ja lauseita. Näiden avulla tavoitellaan nopeaa ja tiivistä ilmaisua. Internetissä myös "rakentuu kokonaan omanlaisia kommunikaation muotoja".
Laukkanen puhuu tutkimuksessaan demittäjien yhteisöllisyydestä, sillä heidän maailmaansa kuuluvat "sosiaalinen tuki, yhteiset arvot, kuulumisen tunne ja toisista huolehtiminen mutta myös kontrolli, säännöt, rangaistukset, hierarkiat ja rajat" sekä jaetut ominaispiirteet muiden internetin yhteisöjen kanssa, "kuten anonyymiys, osallistumisen eriaikaisuus ja yhteisöön kuulumisen vapaaehtoisuus". Lisäksi "Demin keskusteluihin osallistuvat käyttävät puheessaan itse kehittämiään sanoja, jotka yhdistävät heitä vuorovaikutustilaan ja toisiinsa".
Laukkanen määrittelee demittäjien yhteisön kuvitteelliseksi Benedict Andersonin käsitettä lainaten: "Demittäjäksi itsensä mieltävät käyttäjät eivät tiedä eivätkä tunne kaikkia muita demittäjiä, mutta heidän kuvitteellista yhteisöään määrittää yhteinen vuorovaikutustila ja käyttäjien väliset sosiaaliset verkostot." Laukkanen määrittelee yhteisön mm. Jan Fernbackin ajatuksia siteeraten prosessiksi, jolla on oma rakenteensa. Tätä prosessia määrittävät sen jäsenet jotka neuvottelevat jatkuvasti yhteisön rakenteista ja rajoista.
Laukkanen toteaa, että internetiin on usein liittynyt ruumiittomuuden oletus ja siitä seuraava vapauden ja vapaiden identiteettien fantasia ja toteaa myös, että "Internetin psykologiasta kirjoittava Adam Joinson (2003, 23) nimittää materiaalisen ruumiin näkymättömyyttä visuaaliseksi anonyymiydeksi".
Kuitenkin nettikeskusteluihin osallistuvat "hahmottavat nettituttujaan todellisina materiaalisina ihmisinä ruumiittomuuden utopian sijaan" ja ovat kiinnostuneita näistä toisista. "Käyttäjän ruumiilla on demittäjien yhteisössä kolme ulottuvuutta: materiaalinen, kuvattu ja kuviteltu. Kaikissa ulottuvuuksissa ruumis saa merkityksensä sosiaalisesti ja kulttuurisesti".
Materiaalisella ruumiilla Laukkanen viittaa käyttäjän ruumiiseen tietokoneruudun ääressä. Tämä ruumis "sekä mahdollistaa keskusteluihin osallistumisen että rajoittaa sitä". Kuvattu ruumis on "käyttäjän ruumiin kielellinen esitys, representaatio", joka "rakennetaan nettivuorovaikutuksessa sanoin, merkein ja valokuvin". Kuvitellulla ruumiilla viitataan mielikuviin toisten käyttäjien ruumiista, jotka syntyvät "paitsi ulkonäön, sukupuolen ja iän kuvauksista myös toisen käyttämästä kielestä, mielipiteistä ja keskustelunaiheista". Näiden ruumiiden eri ulottuvuuksista keskustellaan ja niiden voidaan myös kokea jonkin käyttäjän osalta olevan ristiriidassa.
Nettikeskustelujen kulttuuriin kuuluvat Laukkasen mukaan sekä "toisten keskustelijoihin aitouteen luottaminen että heidän aitoutensa kyseenalaistaminen". Viimeksimainittu "tapahtuu nimittämällä toista trolliksi eli trollittelemalla". Trolleiksi kutsutaan Demissä sekä sellaisia henkilöitä, joiden epäillään kuuluvaan eri sukupuoli- tai ikäkategoriaan kuin he esittävät kuuluvansa, tai joiden uskotaan kuuluvan niihin kategorioihin joihin he väittävät kuuluvansa, mutta joiden kertomuksia ei pidetä tosina vaan esimerkiksi provosointina. Keskustelu trolleista on jatkuva prosessi.
Laukkanen hyödyntää keskustelujen analyysissä Kirsi Juhilan "kehittelemää metodologista ajatusta kulttuurin jatkuvasti rakentuvista diskursiivisista kehistä" jonka "lähtökohtana on, että
yksittäisissä puhetilanteissa käytettyjä sanoja, lauseita ja lauseyhteyksiä sekä niiden tuottamia merkityksiä voi tarkastella paitsi osana esittämistilannetta, myös osana laajempaa kulttuurista jatkumoa".
Laukkanen siteeraa Juhilan ajatusta, jonka mukaan "tilanteista keskustelua eli ydintä tutkimalla voidaan tutkia myös ydintä ympäröivän ja läpäisevän kulttuurisen kehän diskurssikerrostumia - (jotka) koostuvat Kenneth Gergenin käsittein ilmaistuna vakiintuneista kuvaamisen tavoista eli yhteisymmärryksen ontologioista".
Laukkanen on valinnut tutkimuksen ytimeksi keskustelujen muodostamat ydinryppäät joista tutkimuksen suunta kulkee kohti kerrostumia, niitä "diskursseja, joissa sukupuolta ja seksuaalisuutta kulttuurissamme tuotetaan". Keskustelut voivat luoda tai käyttää tulkintaresursseinaan useita, keskenään ristiriitaisiakin eri kerrostumia. Keskusteluissa voidaan toistaa tai kyseenalaistaa vanhoja ajatusmalleja sekä luoda uusia ajattelutapoja.
Laukkasen tutkimissa "nettikeskusteluissa keskustelijat käyttävät viestejä kirjoittaessaan suku-
puolen ja seksuaalisuuden kulttuurisia kerrostumia tulkintaresursseinaan. He myös laittavat kerrostumia liikkeelle ja muuttavat niitä". Tutkimuksen kohteena "ovat keskusteluissa rakentuvat kulttuuriset kerrostumat eli sukupuolen ja seksuaalisuuden diskurssit ja representaatiot".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti