"Mietiskelyyn kuuluu, että sen aikana käytetään apuna järkeä ja mielikuvitusta." (s. 150) Idefelt antaa mielikuvituksensa käydä Raamatun kertomusten maisemissa ja siitä "seuraa itse mietiskely, ajatukset, joita kertomus tuo mieleen". (s. 150)
Tästä tulee mieleen se Dolton ajatus, että tekstejä lukiessa tulee projisoida itsensä teksteihin myös mielikuvituksellisesti. Tämä metodi toiminee kaikenlaisia tekstejä lukiessa tuoden mukaan kokemuksellisen ulottuvuuden joka elävöittää tekstit.
Idefeltin menetelmä on kohteeton mietiskely, sillä Jumalasta ei voi tehdä kuvaa eikä käsitettä. "Niin kauan kun yritämme saada yhteyden Jumalaan käsitteen avulla, saamme yhteyden ainoastaan kuvaan, jonka olemme hänestä tehneet. Järki ei voi löytää yhteyttä Jumalaan. Vain rakkaus voi. - -" (s. 160)
Idefelt siteeraa Anthony de Mellon vertausta lehden käsitteestä: "Sana lehti on käsite. Se ei kerro sinulle mitään. On olemassa tuhansia ja miljoonia erilaisia lehtiä. Sana ei anna sinulle oikeata ideaa. Sama koskee sanaa puu. Et voi kuvata todellista puuta pelkällä sanalla puu. Samoin kun sanot Niagara, et tarkoita vesiputousta. Putous muuttuu koko ajan, se virtaa. Mitä aaltoa tarkoitat sanalla Niagara? Jos et voi kuvata puita, lehtiä ja vesiputouksia, miten kykenisit kuvaamaan Jumalaa? Hän on mysteeri ja pysyy sellaisena. Se on kaikki, mitä voimme sanoa." (s. 158-159)
Mielestäni sanan "Jumala" voi korvata jollakin muullakin käsitteellä, kuten "olemassaolo". Olen joskus aiemmin kirjoittanut, että jokainen sana on korvaamaton. Ehkä olin väärässä tai sitten asia kaipaa täsmennystä. Ehkä kyse on siitä, että jokainen sana on korvaamaton siinä mielessä, että jokainen sana virittää omanlaisensa viittaussuhteiden verkoston. Mietiskellessä tavoite eivät kuitenkaan ole nuo sanat sinänsä vaan se mitä ne välittävät.
Jos tulkitsee olemassaolon käsitteen systeemiteoreettisesti, kysymys on sellaisen kokonaisvaltaisen kohteen mietiskelemisestä johon sisältyy kaikki mikä on. Kohteettomuus tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, ettei mietiskele yhtä kokonaisuuden osaa (kuten yhtä sanaa ja sen konkreettista merkitystä) vaan kokonaisuutta johon sisältyvät kokonaisuuden osat.
Olemassaolo tässä mielessä säilyy aina mysteerinä - koko olemassaoloa ei voi palauttaa sitä kuvaaviin sanoihin. Koska kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, on selvää, ettei tämä kokonaisuus mahdu yhden yksilön tietoisuuteen. Tätä kokonaisuutta ei voi hallita. Mielekkäämpää on pyrkiä yhteyden kokemukseen.
"Meditaation aikana jätämme parhaamme mukaan kaikki ajatukset, suunnitelmat ja pelot pois mielestämme. Tässä auttaa ns. mantra, itse valittu lyhyt sana, esimerkiksi Jeesus, jota toistetaan rauhallisesti uloshengityksen tahtiin. Mantran tarkoitus on tyhjentää mieli ajatuksista. Sen avulla voimme mennä syvemmälle, sinne, missä sielumme kohtaa alkulähteensä ja missä se yhdistyy kosmiseen Kristukseen. Historiallinen Jeesus oli Palestiinassa asuva juutalainen. Kosminen Kristus kuuluu kaikille kulttuureille ja kansoille. Hän on yhtä avara kuin koko maailmankaikkeus ja on läsnä ihmissydämen syvimmässä kätkössä. Siellä kaipuumme löytää täyttymyksen harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa." (s. 161 - 162)
Tässäkin yhteydessä sanat voi korvata joillakin toisilla. Sana ei ole tavoite itsessään vaan se on välittäjä pyrittäessä saamaan yhteys olemassaoloon. Kaiken meditaation ei tarvitse olla sanojen kautta välittynyttä. Taide ja luonto käyvät välittäjiksi yhtä hyvin.
"Eräs hengellinen johtaja on sanonut: "Katso edessäsi virtaavaa puroa, kuuntele sen ääntä. Kuuntele lintujen laulua, katso kedon kukkia. Elämä pulppuaa kaikkialla. Tämä on sanatonta meditaatiota. Sen avulla tulee herkäksi kaikelle kauneudelle, jota ympärillämme on. Ajattele taidetta, kirjallisuutta, musiikkia, maalauksia. Ne eivät ole pelkkää tekniikkaa, vaan tulevat paljon syvemmältä." (s. 163)
Luulen että myös jokin muu asia tai toiminta käy yhtä hyvin. Tarkoituksena on joka tapauksessa päästä käsitteiden ja asioiden taakse. Ne toimivat vain välittäjinä. Samalla mietin sitä, millainen olisi kieli jossa asioita kuvaavat käsitteet muodostettaisiin fenomenologisesti sanottuna asian omasta ilmenemisestä käsin. Ehkä onomatopoeettiset sanat ovat tällaisia - tosin nekin on muodostettu ihmisen aistihavainnosta käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti