Luin joululomalla Benedicta Idefeltin kirjan Valo jota seurasin. Idefelt on elänyt hyvin rikkaan ja monivaiheisen elämän. Hänen kirjansa oli innostava ja siinä oli monia hyviä ajatuksia erilaisiin inhimillisiin elämän osa-alueisiin liittyen.
Minusta on mielekästä lukea niin psykologian, filosofian, sosiologian kuin teologiankin ajattelijoiden ajatuksia. Usein on niin, että inhimilliset kokemukset näiden tieteiden piirissä ovat samoja, mutta käsitteet tai niille annetut tulkinnat erilaisia.
Tämä ajatus liittyy osittain erään psykologiaa opiskelevan kaverini kanssa käymääni keskusteluun. Kaverini totesi, että usein psykologia ja uskonto puhuvat samoista asioista mutta käyttävät eri termejä. Keskustelimme esimerkiksi siitä, miksi ihminen tuntee haamusärkyä jos jokin raaja on amputoitu.
Tämä kaverini kertoi jonkin sellaisen näkemyksen, jossa uskotaan että ihmisellä on sekä fyysinen ruumis että astraaliruumis ja että jos ihmiseltä amputoidaan raaja, hän tuntee kipua tässä jäljelle jääneessä astraaliraajassaan. Neurotieteiden selitys on se, että amputoidun raajan edustus säilyy aivoalueilla.
Itse en usko astraaliruumiin olemassaoloon vaan tähän jälkimmäiseen, neurotieteelliseen selitykseen. Ilmiö josta nämä kaksi selitysmallia puhuvat, on kuitenkin sama. Raaja "on olemassa" aivojen toiminnan ja kokemuksellisuuden tasolla.
Uskonnoilla on siinä mielessä annettavaa tieteelle, että niiden piirissä esiintyvä inhimillinen kokemuksellisuus ja sille annetut selitykset voisi ottaa laajemminkin tieteellisen tarkastelun ja selittämisen kohteeksi ja "kääntää" niitä tieteen kielelle.
Poimin Idefeltin kirjasta joitakin ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti