Työnteosta
Työn tulosta tai menestystä ei kannata ajatella. Se vain "hermostuttaa ja vaikeuttaa keskittymistä" koska "monet odotukset eivät täyty" ja työn merkitystä ei voi tietää etukäteen. "Ainoa keino elää onnellisena on käyttää koko energia itse tehtävään" ja tehdä työ "keskittyneesti ja mahdollisimman hyvin". "Silloin asia tulee hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Useimmiten tuloksetkin ovat hyvät." (s. 37-38)
Ihmisen kehityksestä
Jokaisen ihmisen on "kypsyttävä ja muuttuttava koko elämän ajan, sillä olemme epätäydellisiä". "Huomaamme ennen pitkää, että olemme vain heikkoja ihmisiä, joilla on korkealentoisia ajatuksia. Alamme nähdä itsemme todellisuuden keskellä elävinä olentoina, joita ympäröi kärsimys ja nautinto, ilo ja suru, hyvä ja paha." Täydellisiksi emme voi koskaan tulla, mutta ihminen "joka ei mene eteenpäin" ja "joka luulee olevansa valmis", on kuollut. (s. 75-76)
Yhteisöllisyydestä
"Konsertin menestys riippuu jokaisen orkesterin jäsenen soitosta. Samoin jokainen seurakunnan jäsen on kallisarvoinen kirkolle." (s. 39) Mielestäni sanan "kirkko" tilalle voisi laittaa minkä tahansa muunkin yhteisön nimen.
Mielenrauhan säilyttämisestä
Idefelt on kokenut elämässään monia hetkiä, jolloin elämä tuntuu kaaokselta, sekasotkulta tai painajaisunelta. "Pelko ja vastoinkäymiset eivät päässeet pintaa syvemmälle, kun ajattelin Jumalan läsnäoloa. Ihmeellinen rauhan ja onnen tunne vallitsi lakkaamatta sielussani, vaikka ympärilläni oli kauhua ja pelkoa." (s. 42) Sanan "Jumala" tilalle voisi laittaa myös käsitteen "olemassaolo", "merkitykselliset toiset ihmiset" jne.
Tahdosta ja tunteesta
Idefeltin mukaan "kaikessa, mikä riippuu tahdosta, tarvitaan kestävyyttä". "Rukous on tahdon asia niin kuin aito rakkauskin". Se on "myös tunteen asia". "Tunnehan kuuluu olemukseemme. Se ei ole sairaus." (s. 63, 69)
Tässä yhteydessä en voi olla ottamatta esiin Freudia, jonka mukaan ihminen on terve kun hän kykenee rakastamaan ja tekemään työtä. En tiedä mitä Freud on tarkoittanut rakkauden käsitteellään, mutta minulle se merkitsee yhteyden kokemusta ja siitä seuraavaa toimintaa joka voi olla yhtä hyvin symbolisessa kuin konkreettisessakin muodossa.
Aiheeseen liittyen filosofi Esa Saarinen on todennut "Kaikki tärkeä elämässä on rakennettava tyhjän päälle, sillä ei ole todellisia perusteluja sille, mitä on rakkaus, tahto tai usko." Tästä tulee mieleeni Juha Himanka, joka on kirjassaan "Se ei sittenkään pyöri - johdatus mannermaiseen filosofiaan" esittänyt seuraavan kysymyksen: "Entäpä jos asiat kuten maailma, rakkaus, vapaus, vastuu, toinen, asuminen ja taideteos olisivat - - ajattelun asioita, joita emme koskaan tule tietämään? Entäpä jos tietomme ei auta näiden asioiden ajattelussa vaan saattaa jopa olla tiellä?"
Psykoanalyytikko ja humanistifilosofi Erich Fromm on todennut: "Rakkaus on ainoa tyydyttävä vastaus inhimillisen olemassaolon ongelmaan." Neurologi ja psykiatri Viktor Frankl on todennut että asia ei ole niin, että ihminen kysyy ja elämä vastaa, vaan asia on niin, että elämä kysyy ja ihminen vastaa. Tämä on mielestäni hieno ajatus ja kuulin tämän ensimmäisen kerran kandin seminaarissa. Opponenttini oli tehnyt oman hienon työnsä - joka minulla oli ilo lukea - Viktor Franklista.
Ehkä yksi suurista elämän ihmiselle esittämistä kysymyksistä on olemassaolon ongelma, johon jokainen ihminen vastaa tavallaan. Saman on todennut Aulikki Oksanen runossaan.
"Perhonen ui, kala lentää.
Ihminen on kysymys ja kosketus.
Rakkaus on ainut laulu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti