Aluksi Jaufré toivoo, että meri kuivuisi että hän voisi mennä rakkautensa luo. Lopulta hän kuitenkin lähtee pyhiinvaeltajan kanssa merimatkalle jollaisella hän ei ole aiemmin ollut. Jaufré toteaa, että matkan päässä on uudestisyntymä ja uusi elämä, joskin ”kastemaljani vesi on kylmää ja syvää”.
Pimeällä merellä Jaufré vuoroin näkee unta kaipaamastaan naisesta, vuoroin on hereillä ja käy läpi erilaisia pelkoja: “Pelkään että en löydä häntä, pelkään että löydän hänet... Pelkään elää, pelkään kuolla.” ja “Olin Aatami, ja välimatka oli maanpäällinen paratiisini. Miksi minun piti mennä puuta kohti, miksi minun piti mennä kohti hedelmää, hehkuvaa tähteä?”
Ennenkuin Jaufré ja kreivitär tapaavat, he molemmat laulavat tahoillaan: "en voi koskaan rakastaa jollen voi rakastaa tätä kaukaista rakkautta". Kun Jaufré lähestyy määränpäätään, kreivitär toteaa trubaduurista että tämä ei tyytynyt kaukaiseksi varjoksi, erikoiseksi tarinaksi, ääneksi jota jäljitellään ja miettii samalla: “Tulisiko minun lähestyä vai pysyä kaukana? Kuinka hänen laulujensa neito olisi käyttäytynyt?”
Fyysisen välimatkan lisäksi ihmisten välillä on monenlaisia muita välimatkoja. Idealisointi on niistä yksi, se meri, joka täytyy ylittää jos halutaan rakastaa toista ihmistä muutenkin kuin vain sanoissa, kaukaisena varjona. Se taas edellyttää mahdollisesti ainakin aluksi epämiellyttäviltä tuntuvien tunteiden sietokykyä.
Muita välimatkoja voivat olla mm. epävarmuus toisen tunteista tai "mitä muut ihmiset sanovat tai ajattelevat"-tyyppinen ajattelu silloin kuin on kysymys rakkaussuhteesta jota ei senhetkisessä ajallis-historiallis-sosiaalis-kulttuurisessa kontekstissa pidetä suotavana.
Eräs välimatka ovat myös eläminen käsitteissä sen sijaan, että antaisi käsitteiden ja todellisuuden olla keskenään dialogissa. Mieleeni tulee kohta Olavi Moilasen kirjasta "Runoileva Jumala": "Avensia mukaillen voidaan sanoa, että 'sen sijaan, että ymmärtäisimme käsitteiden avulla, me yritämme ymmärtää käsitteitä'." Eräs esimerkki tästä on se, että kreivitär alkaa miettiä sitä, miten laulujen neito olisi käyttäytynyt sen sijaan että käyttäytyisi vain oman itsensä tavoin.
Meri ei kuivu, eikä sitä voi ylittää jalkojen kastumatta. Rakkaudessa joutuu ottamaan riskejä ja kohtaamaan omia pelkojaan sekä sietämään epämiellyttäviä tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti