Toinen rakkaus on rakkaus musiikkiin. Siihenkin liittyy muutama lapsuusmuisto. Voimakkaimmin vaikuttaneita on, kun teimme äidin kanssa pienen retken. Menimme ensin Tapiolan uimahalliin jossa uimme ja saunoimme. Sieltä sitten siirryimme Tapiolan kirjaston musiikkiosastolle, jossa pystyi kuuntelemaan musiikkia hyvälaatuisille kuulokkeilla. Kuuntelimme Vivaldin neljä vuodenaikaa ihan hiljaa, vain musiikkiin koko teoksen ajan silmät kiinni keskittyen.
Muistan vieläkin sen euforisen tunteen, jonka sai aikaiseksi ensin fyysinen liikkuminen vesielementissä, saunan lämpö... Ja sitten upean musiikkiteoksen kuunteleminen musiikkiin keskittyen ja sen äärelle hiljentyen. Mielihyvä olisi tässä väärä sana. Se kokemus oli paljon enemmän kuin vain mielihyvää – jos halutaan lainata sanastoa psykologialta, psykofyysissosiaalinen elämys.
Kun olin lapsi, meillä oli paljon traditioita joista olen kiitollinen. Ei varmaan heti uskoisi, että osittain kapinallinen mieleni pitää traditioista. Pitää se. Minussa on muitakin puolia kuin kapinallinen puoleni. Tykkäsin lapsuuden erilaisista niin kodin kuin koulunkin ylläpitämistä traditioista – ne toivat hyvällä tavalla rakennetta ja rytmiä arkeen ja vuodenaikoihin.
Eräs traditio oli, että aina lauantai-iltana klo 18-19 kuuntelimme äidin kanssa Lauantain toivotut levyt. Ne alkoivat iltahartaudella ja jatkuivat sitten toivemusiikilla. Ensimmäiset puoli tuntia oli klassista musiikkia, jälkimmäiset puoli tuntia hieman uudempaa. Pidin todella paljon niistä hetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti