Ensinnäkin, tein tänään kaksi tenttiä yhdellä tenttikerralla. Pikaisella epätoivoisella yliopisto-opiskelijamatematiikalla kaava menee seuraavasti:
2 tenttiä/2 h 40 min = paskat vastaukset + nopeusennätys
Olen iloinen että kuitenkin menin tenttiin ja toivon että ne menivät läpi. Minua ei ole ennen hävettänyt palauttaa sosiologian ja filosofian tenttivastauksia, tänään hävetti. Ei ollut tietoa, ei ollut taitoa, eikä luovuus kukkinut. Tuli ns. kiehtovanpaska tulos.
"Kiehtovanpaska" on sana, jonka eräs kaverini laittoi liikenteeseen. Mielestäni tämä on todella erinomainen ilmaus kuvaamaan hyvin monenlaisia erilaisia tilanteita ja asioita. Olen iloinen tästä uudesta sanasta.
Lisäksi olen iloinen Teemu Pukin hienosta maalista eilen HJK-Schalke-jalkapallo-ottelussa, jota katsoin niinä hetkinä kun olisi pitänyt tehdä paniikkikertausta tenttiin. Siirsin paniikkikertauksen yöhön.
Olen myös iloinen kun kuulin, että eräs kaverini oli mennyt naimisiin. Aiemmin päivällä ilostutti luonaan jälkeinen kahvihetki auringonpaisteessa. Oli todella lämmintä ja ihanan valoisaa. Nokkosperhonen liihotteli vielä lähistöllä.
Tulin iloiseksi myös facebookkiin luodusta tapahtumaryhmästä "Kiipeä puuhun" johon eräs kaverini minut kutsui. Loistava ajatus! Tapahtuman pointti on seuraava: "Kiipeä puuhun -viikko on paitsi hauskaa tekemistä, myös yhteisöllinen tempaus lasten elintilan, vapauden ja liikkumisen ilon puolesta."
Sivulla on siteerattu Tatu Hirvosta (syksyn tietoteoksen Varo, varo - irti ylisuojelevasta kasvatuksesta (Minerva 2011) kirjoittaja).
”Useimmilla nykyaikuisilla on muistoja lempipuusta, johon he ovat voineet kiivetä roikkumaan ja tarkastelemaan maailmaa. Samanlainen vapaus ei ole itsestään selvää omille lapsillemme, kun aikuisten varoitukset, kiellot ja huolet ovat perusteetta lisääntyneet. Puuhun kannattaisi silti kiivetä. Lapset, jotka saavat kehittää fyysisiä ja motorisia taitoja, tasapaino- ja rytmitajua sekä käsitystä ruumillista rajoistaan, kasvavat osaavammiksi kohtaamaan ja hallitsemaan riskejä, joita elämä heidän eteensä tuo. He luottavat itseensä ja tuntevat olonsa maailmassa varmemmiksi kuin lapset, joilla on heikko tai olematon koordinaatiokyky, käsitys painovoimasta tai siitä, kuinka paljon painoa heidän käsivartensa jaksavat kantaa. Onnettomuksilla on tutkimusten mukaan todennäköisemmin myös ikäviä seurauksia lapsille, jotka eivät ole tottuneet ottamaan pieniäkään riskejä, kuin lapsille, jotka ovat opetelleet juoksemaan menettämättä hallintaansa, laskeutumaan hyvin hypätessään tai kaatumaan ilman että satuttavat itseään.”
Viikolla 38 kiipeilemään. "Puussa syyskuussa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti