Olen joskus keskustellut muutaman opiskelukaverini kanssa siitä, kuinka opiskelu voi tuottaa humalan ja krapulan kaltaisia tiloja. Muistan kuinka aikoinani luin matematiikan yo-kirjoituksiin. Parhaimmillaan laskin laskuja noin kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen olo oli kuin kevyessä nousuhumalassa. Olin hyvällä tuulella ja tavanomaiset asiat naurattivat, koska ne avautuivat jotenkin koomisessa valossa. Tämä pitää edelleen paikkaansa. En ole ainoa joka kokee näin.
Kuten iloista humalaa saattaa seurata krapula, myös lukuövereistä seuraa jonkinlainen krapulaa muistuttava tila: väsyttää, päätä särkee, olo on hieman kuin flunssassa jne. Väsymys todellistui minulle viikon sisään, kun pohdin tosissani merkin käsitteen fenomenologista reduktiota.
Viikko sitten lauantaina pohdin asiaa noin kuusi tuntia, kunnes totesin että nyt haluan todellistua reaalimaailmaan ideoiden pyörittelystä. Paras tapa on tehdä jotakin konkreettista ja olla ihmisten kanssa; näin ollen kävin kaupassa, tein ruokaa ja lähdin oluelle opiskelukaverieni kanssa.
Kuluneen viikon aikana kun olen miettinyt merkin todellistumista, en ole yksinkertaisesti jaksanut enää lukea tentteihin. Idean kehittely on varsin keskeneräistä. Kun kirjoitan ja ajattelen samaan aikaan, ajattelu sisältää varmasti virheitä ja sisäisiä loogisia ristiriitaisuuksia. Huomaan että olen todella väsynyt, kun kysymys on asiasta jota en hallitse ja yritän yhdistellä useampia teoreettisia käsitteitä toisiinsa. Ajattelu todella käy työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti