Aggressiivisuudesta
Kirjassa aggressio on määritelty "käyttäytymiseksi, jonka tarkoituksena on aiheuttaa toiselle ihmiselle harmia ja jossa toisen ihmisen tunteista ei välitetä". Aggressiota on luokiteltu suoraksi (kohteeseen suuntautuvaksi), epäsuoraksi (joka on osittain päällekkäinen sosiaalisen aggressiivisuuden ja ihmissuhteisiin liittyvän aggressiivisuuden kanssa), hyökkääväksi aggressiivisuudeksi ja puolustavaksi aggressiivisuudeksi.
Aggression motiiveiksi on määritelty tunne (viha tai suuttumus, uhkan kokemus) ja välineellisyys (lopputulokseen suuntautuminen). Antisosiaalinen käyttäytyminen on aggressiota laajempi käsite; aggressio ei ole aina antisosiaalista käyttäytymistä eikä yhtä pysyvää.
Aggression syinä on pidetty opittua reagointia stressaaviin ärsykkeisiin ja sen on myös katsottu liittyvän tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen aktiivisuuden tasoon. Taipumukseen on sanottu vaikuttavan temperamentti (esimerkiksi reaktiivisuus), kotikasvatus, sosiaalisen havainnointikyvyn tarkkuus, selviytymiskeinot sekä kognitiivisten taitojen kypsyysaste.
Aggression jatkuvuutta ja pysyvyyttä on luonnehdittu sellaisilla käsitteillä kuin vuorovaikutustyyliin liittyvä jatkuvuus (käyttäytymistaipumuksia ylläpitävät niiden muissa herättämät reaktiot), kumulatiivinen jatkuvuus (ihmiset valitsevat ympäristöjä jotka ylläpitävät heidän taipumuksiaan), suhteellinen pysyvyys (yksilöiden järjestyksen pysyminen samana tietyn käyttäytymisen suhteen), absoluuttinen pysyvyys (pysyvyys ikävaiheesta toiseen), rakenteellinen pysyvyys (tiettyjen muuttujien välisen korrelatiivisten yhteyksien säilyminen ikävaiheesta toiseen) sekä ipsatiivinen pysyvyys (yksilön ominaisuuksien keskinäisten suhteiden ja persoonallisuuden rakenteen pysyvyys kehityksen kuluessa).
Tutkimustuloksia en käsittele tässä. Mieleeni tulee taas muutama ajatus. Ensinnäkin tästä luvusta puuttuivat ajatukset aggressiosta voimavarana sekä ajatukset siitä, miten aggressiota voi käyttää rakentavasti - kuten muitakin tunteita. Eräs ihminen on aikoinaan sanonut, että hän tykkää välillä ottaa asioita tunteella, ja sitten taas vetäytyä etäisyyden päähän tarkastelemaan niitä. Tässä ajatuksessa on oikeasti pointtia ja se kuvaa myös omaa hahmotustapaani.
Samoin puuttuivat myös ajatukset siitä, että varsinkaan sanallistamisen suhteen ihmisiä ei pidä ottaa liian konkreettisesti. Totesin eräässä blogissani kesällä eräästä bileillasta, että "Yksi tapaus taas tuli tanssiessa suoraan iholleni kiinni ja laittoi käden perseelleni. -- Kaveri uskoi kieltoa. Hyvä niin, sillä muussa tapauksessa seuraava tanssiliikkeeni olisikin hyvin saattanut olla reipas kyynärpään heilautus taaksepäin."
No joo, se oli itselleni ominaista kärkevää ja kantaaottavaa mielikuvailmaisua. En olisi alkanut ketään tinttailla kyynärpäällä tai muullakaan ruumiinosalla. Olisin aloittanut keskustelun ja mikäli asiat eivät olisi keskustelemalla selvinneet, olisin yksinkertaisesti kävellyt pois. Samalla kyseinen lause oli kannanotto sen puolesta, että naisetkin saavat pitää puolensa ja puolustaa rajojaan ja oikeuttaan fyysiseen koskemattomuuteen jos sellaiseen on tarvetta. Se oli samalla kulttuurinen kannanotto jonka tarkoitus oli rikkoa stereotyyppisiä naiskäsityksiä joissa nainen asetetaan helposti avuttoman positioon silloinkin kun hän ei itse koe sellaiseen kuuluvansa.
Lisäksi verbaalinen aggressio voi joskus myös olla tarkoitettu emotionaaliseksi tueksi jollekin muulle. Itse ainakin joskus käytän sanallistettuja aggressioväritteisiä mielikuvia osoittaakseni puolustavaa tukea ystävilleni mikäli heitä on jossakin asiassa kohdeltu väärin. Myös osa ystävistäni osoittaa tällaista tukea minulle. He eivät todellakaan ole väkivaltaisia arjen toiminnassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti