Kirjassa on käsitelty tunteiden säätelyn perustaa, yhteyksiä persoonallisuuden rakenteisiin ja piirteisiin sekä tunteiden säätelyä dynaamisena prosessina. Tiivistän kuvauksen tähän. Tunteiden käsittelyn pysyvyyden perustana pidetään tunnereaktioiden perinnöllistä ja neurobiologista perustaa, jonka kehitystä muokkaavat vuorovaikutukselliset ja kiintymyssuhteisiin liittyvät kokemukset. Keskeisessä roolissa tunteiden käsittelyssä ovat isojen aivojen otsalohko joka vaikuttaa tavoitteellisen toiminnan ohjelmointiin sekä limbinen järjestelmä johon kuuluva mantelitumake eli amygdala arvioi ja tulkitsee tunteisiin liittyviä ärsykkeitä.
Viestit autonomiseen hermostoon ja HPA-järjestelmään (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiset) saavat aikaan tunteen virittämät fysiologiset vasteet. Temperamenttipiirteistä positiivinen ja negatiivinen emotionaalisuus ovat merkityksellisiä. Ne liittyvät aivojen lähestymis- ja välttämiskäyttäytymisjärjestelmiin.
Tunteiden säätelyn yhteydessä puhutaan tunneälystä, aleksitymiasta ja ambivalenttiudesta. Tunneäly määritellään joukoksi hierarkkisesti järjestäytyneitä tunnepitoisen tiedon havaitsemiseen ja ymmärtämiseen tarvittavia kognitiivisia kykyjä, joihin kuuluvat kyky tunnistaa ja ilmaista omat tunteensa sekä tunnistaa toisten ihmisten tunteet aidosti, rehellisesti ja tarkasti; kyky käyttää tunteitaan ajattelun apuna; kyky analysoida ja ymmärtää tunnepitoista tietoa ja tunne-elämän lainalaisuuksia; sekä kyky säädellä omia ja muiden ihmisten tunteita.
Empiirisissä tutkimuksissa tunneälyn on todettu olevan yhteydessä viiteen suureen persoonallisuuden piirteeseen sekä optimismiin ja itsetuntoon. Aleksitymia taas viittaa ihmisen vaikeuksiin tunnistaa tunteitaan sekä erottaa niitä aistihavainnoista ja ruumiin muista tuntemuksista, köyhään mielikuvitukseen ja ulkoisesti suuntautuneeseen kognitiiviseen tyyliin.
Sen on havaittu olevan yhteydessä vähäiseen neuroottisuuteen, runsaaseen ulospäin suuntautuneisuuteen ja avoimuuteen uusille kokemuksille. Tämä jäi ihmetyttämään minua, sillä viiden suuren persoonallisuuden piirteen teoriassa avoimuus uusille kokemuksille yhdistettiin mm. tunteellisuuteen ja taiteellisuuteen sekä ekstraversio esimerkiksi lämminhenkisyyteen, seurallisuuteen, innostuvuuteen ja optimistisuuteen.
Emotionaalisen ambivalenttiuden on sanottu sisältävän sekä taipumusta vatvoa kielteisiä tunteita että ilmaista tunteita ehkäistyneesti, tunteiden ilmaisua silloinkin kun yksilö ei sitä oikeastaan halua tehdä tai joiden ilmaisemista jälkikäteen katuu. Sen on havaittu olevan yhteydessä huonoon itsetuntoon, runsaaseen neuroottisuuteen ja aleksitymiaan.
Taas jäin miettimään. Havaitsen tulevani näiden juttujen lukemisesta huonolle tuulelle. Tuntuu että näissä on vedetty mutkia suoriksi ja yksinkertaistettu asioita ja välillä yksinkertaisesti näissä väitelauseissa on sisäisiä ristiriitoja. Emotionaalinen ambivalenttius siis liittyy runsaaseen neuroottisuuteen ja aleksitymiaan joka taas liittyy vähäiseen neuroottisuuteen... Siis mikä liittyikään mihin ja millä tavalla?
Havaitsen myös itsessäni protestimielialan. Eivät ihmiset ole näin yksinkertaisia. Ja miksi erilaisuudesta pitää tehdä ongelma, ainakin jos se ei ihmiselle itselleen ole ongelma? Jos ihminen joutuu katumaan tunteiden ilmaisua, niin eikö yhtään muka ole kyse siitä, mikä kulttuurissa on sallittua ja mikä kiellettyä? Tarvitseeko oman kulttuurin näkemykset tunteista ottaa annettuina?
Erityisesti alkaa ottaa pannuun, jos tällaisten määritelmien ja pelkän käyttäytymisen ulkoisen havainnoinnin pohjalta tehdään päätelmiä ihmisen persoonallisuudesta. Ihmisen sisäinen maailma on kuitenkin eri asia kuin pelkkä ulkoisesti näyttäytyvä todellisuus. Jotkut ihmiset ovat hyvin ehkäistyneitä tunteidensa ilmaisemisessa, mutta se ei tarkoita sitä ettei näillä ihmisillä olisi tunteita ja he ilmaisevat niitä kyllä jos heille annetaan riittävän turvallinen ilmapiiri ja tarpeeksi aikaa ja tilaa tulla omaa vauhtiaan tunneilmaisun lähikehitykselliselle vyöhykkeelle.
Joskus tunteiden ilmaisemattomuuden tai hitaan ilmaisun taustalla voi olla vain yksinkertaisesti ujous tai halu olla päästämättä ihmisiä kovin lähelle kovin nopeasti eikä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista. Joskus taas voi olla kyse siitä, että ihmiselle on kertynyt tunteiden ilmaisun seurauksista paljon negatiivisia kokemuksia: hänen on annettu ymmärtää että tunteiden ilmaisu ei ole suotavaa tai että vain tietyn tyyppisiä tunteita saa ilmaista.
Ehkä ihminen on joutunut peittämään itselleen aitojen ja ominaisten tunteiden ja niiden intensiteetin ilmaisuja. Ehkä ihmisellä on käsittelemättömiä hylkäämiskokemuksia. Tai sitten kysymys on vain aidosta ihmisten välisestä erilaisuudesta. Mitä taas tulee sellaisten tunteiden ilmaisuun jota ei pidetä yleisesti ottaen suotavana, se voi olla yhtä hyvin tietoisen harkinnan tulosta kuin yksilön kyvyttömyyttä tunteiden suhteen. Sitä taas ei tiedä kuin ihminen itse.
Tällaisiin seikkoihin liittynee kuvaus tunteiden säätelystä dynaamisena prosessina. Prosessia on kuvattu siten, että tunteiden säätely vaihtelee tilanteen ja tunteiden ajallisen keston mukaan. Tunteiden säätelykeinot jakautuvat tiedollisiin ja toimintaan perustuviin - tosin tässä on tarkoitettu kyseisillä keinoilla yksilöön itseensä liittyviä, kuten järkeily, etäännyttäminen, nukkuminen, liikunnan harjoittaminen, kirjoittaminen jne.
Tunteiden säätelyä on luokiteltu ulkoinen-sisäinen ja sosiaalinen-yksinäinen-ulottuvuuksien avulla. Ihminen voi käyttää myös sekä tilannesidonnaisia että reaktiosidonnaisia strategioita. Säätelykeinojen on todettu olevan ikäsidonnaisia, toistuvia ja tiettyihin persoonallisuudenpiirteisiin sidoksissa olevia. Toisaalta näiden strategioiden pysyvyys voi kertoa myös vähintäänkin yhtä paljon ympäristön pysyvyydestä kuin esimerkiksi tiettyjen persoonallisuuden piirteiden pysyvyydestä.
Mitä säätelykeinojen tehokkuuteen tulee, niiden suotuisuuden tai epäsuotuisuuden on todettu riippuvan paitsi keinosta, myös siitä, kuinka yksipuolisesti, tietoisesti, tilannekohtaisesti tai tavoitteellisesti ihminen tunteidensäätelykeinojaan käyttää. Monet näistä asioista eivät välttämättä näy ulkoisessa käyttäytymisessä ollenkaan ja jos ihmistä pyrkii ymmärtämään pelkän ulkoisen käyttäytymisen perusteella, saattaa tulkinnassaan mennä metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti