Ensimmäinen taso Dan P. McAdamsin persoonallisuusteoriassa on "taulun kehykset", taipumukselliset piirteet. Niihin kuuluvat ajasta ja roolista riippumattomat yksilön perustavanlaatuiset, biologiseen perustaan pohjautuvat ominaisuudet kuten temperamentti ja persoonallisuuden piirteet jotka on määritelty esim. Big Five-piirreteoriassa.
Geenit toimivat perintöaineksen välittäjänä. Organismin kaikkea perintöainesta kutsutaan genomiksi. Perintöaines sijaitsee solun tumassa, kromosomeissa (ja osin myös mitokondrioissa) jotka koostuvat DNA:sta eli deoksiribonukleiinihaposta joka puolestaan on rakentunut nukleotideista eli emäksistä. Geeni eli perintötekijä on toiminnallisesti yhtenäinen jakso DNA:ta joka ohjaa solujen tai koko eliön elintoimintoja ja kehitystä proteiinien välityksellä. Vanhemmilta perittyä kaikkien geenien kokonaisuutta kutsutaan genotyypiksi joka saa aikaan ihmisen fenotyypin ohjaamiensa proteiinien toiminnan kautta.
Perinnöllisyys eli heritabiliteetti on yksi käyttäytymisgenetiikan keskeinen käsite. Se on arvio geneettisen vaihtelun osuudesta fenotyyppien välisessä vaihtelussa ja riippuu ympäristön vaikutusten voimakkuudesta tutkimushetkellä. Perimän merkitystä tutkitaan perhetutkimuksen, adoptiotutkimuksen ja kaksostutkimuksen avulla. Perhetutkimuksen keinoin voidaan selvittää, missä määrin perheenjäsenet muistuttavat toisiaan. Adoptio- ja kaksostutkimuksen avulla puolestaan voidaan erottaa perimän ja ympäristön vaikutukset toisistaan.
Kaksosmenetelmän taustalla on kaksi oletusta: se, että identtiset ja epäidenttiset kaksoset ovat ympäristötekijöiden suhteen samassa asemassa sekä valikoiva parinvalinta: vanhemmat ovat voineet valita toisensa puolisoikseen keskinäisen samanlaisuuden perusteella, jolloin epäidenttisten kaksosten geneettinen samankaltaisuus tietyssä ominaisuudessa on suurempi kuin mitä se olisi satunnaisessa parinvalinnassa.
Ympäristötekijöiden vaikutus fenotyyppiin voidaan jakaa kahteen ryhmään. Yhteiset eli jaetut ympäristötekijät lisäävät perheen jäsenten samankaltaisuutta, yksilölliset ympäristötekijät taas saavat aikaan eroja perheenjäsenten välille.
Kaksostutkimusten mukaan noin 40-60 % persoonallisuudessa esiintyvästä vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Muita yleisiä tutkimustuloksia on, että samat geneettiset tekijät vaikuttavat useisiin persoonallisuuden piirteisiin ja että perimällä on merkitystä erityisesti persoonallisuuden ja käyttäytymisen ilmenemisessä samantyyppisenä tilanteesta ja ikävaiheesta toiseen. Eräs keskeinen havainto on ollut se, ettei ympäristötekijöiden vaikutus muovaakaan ihmisiä keskenään samanlaisiksi vaan erilaisiksi. Kasvatus ja perheympäristö ovat merkityksellisiä lapsen kehityksen ohjaajia, mutta eivät toimi yhdenmukaistamalla sisaruksia keskenään.
Perimän ja ympäristön yhteisvaihtelu eli korrelaatio voi olla passiivista, aktiivista tai reaktiivista. Passiivinen GE-korrelaatio on kyseessä silloin, kun vanhempien perinnölliset taipumukset ovat vaikuttaneet heidän lapselleen tarjoamaan kasvuympäristöön ja heidän tapaansa toimia vanhempana. Aktiivinen GE-korrelaatio syntyy, kun yksilö hakeutuu valintoja tekemällä ja omalla käyttäytymisellään tietynlaiseen ympäristöön. Reaktiivinen eli evokatiivinen GE-korrelaatio tarkoittaa ympäristön reagoimista yksilön perinnöllisiin taipumuksiin.
Käyttäytyminen on seurausta ympäristön ja epigeneettisten tekijöiden aikaansaamasta geenien toiminnasta. Epigeneettisillä mekanismeilla tarkoitetaan perinnöllisen tiedon siirtymistä jälkeläisille ilman, että se olisi koodattuna DNA:han. Ympäristötekijöillä on yhdessä geneettisten tekijöiden kanssa vaikutusta DNA:n ohjaamaan RNA:n synteesiin.
Geenien ja ympäristötekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta on saatu näyttöä tutkimuksissa, joissa on selvitelty serotoniinin ja dopamiinin toimintaa säätelevien geenien ja käyttäytymisen välistä yhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti