Kokonaisen tenttikirjan lukeminen jäi eilen haaveeksi, kun nukuin useamman tunnin päikkärit ja lisäksi oloni oli sellainen että olen tulossa kipeäksi - ja sieltähän se keväinen flunssa sitten tuli yhtä varmasti kuin muuttolinnut. Olisin tosin mieluummin kyllä havainnoinut muuttolintuja kuin flunssaista oloa. Viluttaa, väsyttää, oksettaa, lihaksia pistelee ja pää on tukkoinen. Päällä on kaksi villapaitaa ja kolme muuta paitaa ja silti ei ole yhtään liian lämmin. Tänään ei mitään kovin huikeita akateemisia suorituksia tenttiin lukemisen suhteen taida olla luvassa.
Jäin eilen lukemisissani oikein sopivasti kohtaan "miten haastavista tilanteista selvitään". Luvussa käsitellään toiminta- ja tulkintatapoja. Tällä kertaa voisin suosia "itseä vahingoittava toimintatapa"-mallia, jossa epäonnistumiselle keksitään jokin hyvä tekosyy. Jos tentti menee penkin alle, syytän flunssaa. Sillä ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä, että en alkuviikosta lukenut tenttiin ollenkaan kun olin viettänyt viikonloppuni iloisissa tunnelmissa ja tarvitsin palautumisaikaa. *krhm*
TOIMINTA- JA TULKINTATAVAT
Toiminta- ja tulkintatapojen teoreettinen perusta on kognitiivinen toiminnanteoria. Toiminta- ja tulkintatapojen viitekehys on dynaaminen, systeeminen prosessimalli. Mallin perusajatukset ovat seuraavat.
Yksilön minäkäsitys sekä motivaatio toiminnalle pohjautuu aiempaan oppimishistoriaan, saatuun palautteeseen sekä biogeneettisiin tekijöihin kuten temperamentti, persoonallisuuden piirteet ja fysiologiseen ikään liittyvät tekijät. Myös yhteiskunnalliset tekijät, kuten elämänkulun siirtymät ja institutionaaliset urat vaikuttavat.
Minäkäsitys vaikuttaa niihin odotuksiin ja emootioihin, joita toiminta herättää. Odotukset ja emootiot vaikuttavat siihen, minkälainen toimintatapa valitaan ja minkälainen tulos toiminnasta seuraa. Toiminnan tulokset tulkitaan syypäätelmillä, jotka taas vaikuttavat yksilön minäkäsitykseen ja motivaatioon jne.
Kirjassa on kuvattu erilaisia toimintatapoja suhteessa koulu-, opiskelu- ja työtilanteisiin sekä sosiaalisiin tilanteisiin. Laitan ne tähän alle.
"Illusorisen hohteen toimintatapa"
Onnistumiset -> Myönteinen minäkäsitys -> onnistumisen odotukset -> tehtävään keskittyminen -> onnistuminen -> minää tukevat syypäätelmät -> onnistumiset
"Defensiivis-pessimistinen toimintatapa"
Onnistumiset -> Realistinen minäkäsitys -> Defensiiviset ja vähäiset odotukset -> Tehtävään keskittyminen -> Onnistuminen -> Realistiset syypäätelmät -> Onnistumiset
"Opittu avuttomuus"
Epäonnistumiset -> Kielteinen minäkäsitys -> Epäonnistumisen odotus -> Passiivinen tehtävän välttäminen -> Epäonnistuminen -> Minää tukevien syypäätelmien puuttuminen -> Epäonnistumiset
"Itseä vahingoittava toimintatapa"
Epäonnistumiset -> Kielteinen minäkäsitys -> Epäonnistumisen ennakointi -> Tekosyyn luonti epäonnistumiselle -> Epäonnistuminen -> Minää tukeva syypäätelmä -> Epäonnistumiset
Suunnittelusuuntautunut sosiaalinen toimintatapa
Yksilö ennakoi pärjäävänsä hyvin sosiaalisissa tilanteissa ja käyttää rationaalista päättelyä etsiessään keinoja ratkaista sosiaalisen elämän ongelmia.
Impulsiivinen toimintatapa
Yksilö uskoo onnistumiseensa sosiaalisissa tilanteissa, käyttää impulsiivista tilanteisiin heittäytymistä.
Vetäytyvä toimintatapa
Tyypillistä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä epäonnistumisen pelko ja tällaisista tilanteista vetäytyminen.
Ihmisen aiemmin saama palaute ja myös hänen hyvinvointinsa, erilaiset toiminta- ja tulkintapansa sekä myöhempi menestys ja hyvinvointi muodostavat itsensä toteuttavia kehiä.
Minua jäi mietityttämään näissä malleissa muutama asia. Ensinnäkin, olisi ollut kiinnostavaa jos olisi verrattu keskenään sitä, löytyykö yhteyksiä sen väliltä, millaisia
toimintatapoja yksilö käyttää suhteessa koulu-, opiskelu- ja työtilanteisiin ja millaisia toimintatapoja puolestaan sosiaalisiin tilanteisiin. Mielestäni näitä ei välttämättä voi pitää täysin erillisinä, ja pidän mahdollisena sitä että yksilöllä ei ole pelkästään "negatiivisia" tai "positiivisia" kehiä.
Oma kokemus ainakin on sellainen, että kompensoin hyvällä sosiaalisella vuorovaikutuksella koulumenestyksen puutetta ja jos puolestaan on niin kiire lukea tenttiin ettei ehdi millään nähdä kavereita, lohduttaudun hyvällä tenttiarvosanalla ja opintopistesaldon kasvamisella. Minusta tuntuu että erilaiset toimintatavat saattavat riippua myös siitä, mitä alaa opiskelee.
Mitä psykologiaan tulee, mielestäni teoreettisen tiedon soveltaminen opitaan sosiaalisessa kontekstissa ja tulevalle psykologille tekee hyvää viettää aikaa myös toisten ihmisten kanssa eikä pelkästään tenttikirjojen äärellä. Jos minulta jää osa tenttikirjoista lukematta siksi, että olen viettänyt aikaa erityisesti opiskelukaverieni kanssa, voin asennoitua asiaan siten, että tulevan ammatin kannalta ihmisten kanssa oleminen on yhtä tärkeää kuin tenttiin lukeminenkin.
Toisten ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen on tärkeää myös oman hyvinvoinnin kannalta. Tiedän että jos nökötän vajaan viikon kotona ilman sosiaalisia kontakteja, minusta tulee vetäytyvä, apaattinen ja energiatasoni laskee. Lisäksi toisten ihmisten kanssa on kiva olla myös niiden toisten ihmisten takia. Ihmisten erilaisuus ja samankaltaisuus, yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus ei lakkaa kiehtomasta.
Mitä taas noihin malleihin yleisesti ottaen tulee, ymmärrän kyllä että ne ovat yksinkertaistuksia. Tietyssä mielessä yksinkertaistaminen vähän häiritsee. En ole vakuuttunut siitä, että ihmisen toiminta olisi niin yksinkertaista kuin mallit antavat ymmärtää. Johtaako epäonnistuminen välttämättä kielteiseen minäkäsitykseen? Minusta se riippuu siitä, miten epäonnistumista tulkitsee.
Lisäksi, nuo mallit kuvaavat ihmistä esimerkiksi työ- ja koulukontekstissa. Tulisi huomioida se, että kaikille ihmisille koulu ja työ eivät ole elämän tärkeimpiä sisältöjä tai yleensä suorittaminen tai hyvä suoriutuminen eivät ole minäkäsityksen tai hyvän elämän laadun kannalta olennaisimpia asioita. Noissa malleissa jotenkin tuntuu olevan sellainen perusoletus, että ihmisen minäkäsitys on ainakin osittain sidoksissa koulu- ja työsuoriutumiseen. Näin ei kaikilla ihmisillä kuitenkaan ole, eikä tarvitsekaan olla.
Pidän myös mahdollisena sitä, että ihmisellä voi samaan aikaan olla toiminnastaan ja sen tuloksista useita erilaisia, ristiriitaisiakin tulkintoja samaan aikaan. Myös ympäristö voi tuottaa eri ihmisten taholta samaan aikaan ristiriitaisia tulkintoja yksilöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti