Kompleksisuus
Kompleksisuuden perusmääritelmä on, että siihen tarvitaan kaksi tai useampi erillistä osaa, jotka on yhdistetty toisiinsa siten, että niitä on vaikea erottaa toisistaan tai ne ovat ainakin kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. (www.wikipedia.fi) Organisaatioon systeeminä voidaan katsoa kuuluvan ainakin seuraavat osat: 1) organisaation rakenne (esim. valtahierarkia), 2) ryhmäprosessit ja vuorovaikutus (kommunikaatio, ihmissuhteet, roolit), 3) talous, 4) johtaminen, 5) toiminnan organisointi, 6) työolot, 7) organisaatiokulttuuri (kieli, kielikuvat ja metaforat, diskurssit, symbolit, myytit, tarinat, rituaalit jne.), 8) henkilöstön työpanoksen yhteensovittaminen tietyn päämäärän saavuttamiseksi (vertikaalinen erilaistuminen, horisontaalinen erikoistuminen, muodollisuuden aste, päätöksenteon ja hajautuksen aste, valvontajänne jne.), 9) työntekijät (ja heillä tunteet, arvot, asenteet, oppiminen, muisti, osaaminen, tavoitteet, ikä, sukupuoli,etninen tausta, uskonto, koulutus, siviilisääty, seksuaalinen suuntaus, persoonallisuus, poliittinen ja taloudellinen asema jne.). (Hautala, Taru; Lämsä, Anna-Maija: Organisaatiokäyttäytymisen perusteet) Edellämainittu luettelo osista ei ole mitenkään valmis ja rajanveto erilaisten osien välillä on vaikeaa, samoin osien erottelu ylä- ja alakäsitteisiin.
Ei ole löydetty universaalia mittaa, jolla järjestelmän kompleksisuuden taso voitaisiin absoluuttisesti määrittää. Kompleksisuuden taso voidaan määrittää suhteellisesti mutta ei absoluuttisesti. (Peltoniemi, Isoaho, Hämäläinen, Nurmi, Nummela: Katsaus systeemiteorioihin – järjestelmäajattelu; s. 18) Organisaation kompleksisuutta voidaan arvioida ainakin seuraavien asioiden perusteella: 1) osien määrä, 2) osien keskinäisen erikoistumisen aste, 3) yksittäisten osien sisäinen monimutkaisuus, 4) hierarkkisten tasojen määrä, 5) osien välisten suhteiden määrä, 6) osien välisten suhteiden laatu, 7) se informaation määrä, joka tarvitaan järjestelmän kuvaamiseksi, 8) ympäristön ja organisaation välillä olevien suhteiden määrä, 9) ympäristön ja organisaation välillä olevien suhteiden laatu.
Emergenssi
Organisaatio on kokonaisuutena enemmän kuin osiensa summa. Osien liittäminen yhteen järjestelmäkokonaisuudeksi luo uusia ominaisuuksia.((Peltoniemi, Isoaho, Hämäläinen, Nurmi, Nummela: Katsaus systeemiteorioihin – järjestelmäajattelu; s. 16) Emergenssi on prosessuaalinen sekä lukumäärä- ja kompleksisuussensitiivinen ilmiö, joka liittyy muodonmuutokseen: esimerkiksi yksityisistä molekyyleistä syntyy ylätasolla elämä. Emergenssi ilmiönä voi pitää itseään yllä, sillä ilmiöihin liittyy erilaisina kombinaatioina palautuvia ja palautumattomia vaikutuksia. (www.wikipedia.fi)
Mm. organisaation kulttuurin muodostuminen on emergentti prosessi: se syntyy tiettyyn toiminnan tulokseen pyrkivin yksilöiden ja heidän käytössään olevien kulttuuristen välineiden monimutkaisen vuorovaikutuksen pohjalta. Organisaatiokulttuuri voi myös pitää itseään yllä vaikka yksilöt vaihtuisivatkin. Jos halutaan vaikuttaa organisaatiokulttuuriin (esimerkiksi muuttaa kilpailuhenkinen kulttuuri yhteistyöhenkiseksi), tehokkainta on vaikuttaa mahdollisimman moneen ja/tai mahdollisimman kompleksiseen niistä organisaation osista, joiden yhteistoiminnan pohjalta organisaation kulttuuria pidetään yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti