Systeemi: käsite ja malli - organisaatio systeeminä - essee II

Systeemi käsitteenä ja ajattelumallina

Systeemi-käsitteen historia on pitkä. Käsitteen kielihistoriallinen tausta on kreikankielisessä ”systema”-sanassa, joka tarkoittaa osista koostuvaa kokonaisuutta. Systeemilähtöisen ajattelun elementit löytyvät jo mm. antiikin Kreikan varhaisista filosofisista kirjoituksista - kuten Aristoteleen ajattelusta - sekä Aasian jin ja jang-järjestelmästä ja Lao Tzun järjestelmäsuunnittelusta. Varsinainen holistinen järjestelmäajattelu ja siihen perustuva moderni järjestelmätarkastelu ovat kuitenkin suhteellisen nuoria. (Peltoniemi, Isoaho, Hämäläinen, Nurmi, Nummela: Katsaus systeemiteorioihin – järjestelmäajattelu; s. 3-4)

Keskiaikainen maailmankuva perustui fatalistiseen uskoon. Renessanssiajalla ajattelun vapautuminen ja rationaalinen ajattelu syrjäyttivät teologisen maailmankuvan. Rationaalisen ajattelun huipentumaksi katsotaan niin sanottu mekaanisen aikakauden ideologia, jonka voi tiivistää kolmeen premissiin: 1) Todellisuus on täysin ymmärrettävissä; 2) Tutkimuksen metodina on analyysi; 3) Kaikki voidaan selittää syy-seuraus –suhteen (kausaliteetin) avulla. Ackoffin (1993 ja 1997) mukaan tästä mekaanisen aikakauden ideologiasta kehittyi länsimaisen, klassisen tieteen oppijärjestelmän ydin. (Peltoniemi, Isoaho, Hämäläinen, Nurmi, Nummela: Katsaus systeemiteorioihin – järjestelmäajattelu; s. 4- 5)

Mekaanisen ajan maailmankuva ja sen perusolettamukset joutuivat yhä suuremman kritiikin kohteeksi 1900-luvun alkupuolella, jolloin havaittiin, että mekanistisen aikakauden analyysimetodi ei toimi kompleksisten kokonaisuuksien tutkimusmenetelmänä. (Ackoff 1997 ja Ackoff 1993) Järjestelmäajattelun suuria uranuurtajia oli muun muassa von Bertalanffy (Yleinen systeemiteoria). (Peltoniemi, Isoaho, Hämäläinen, Nurmi, Nummela: Katsaus systeemiteorioihin – järjestelmäajattelu; s. 4- 5)

Järjestelmäajattelun aikakausi on vielä nuori. Klassisen tieteen periaatteet vaikuttavat edelleen vahvasti nykypäivän tieteeseen ja maailmankuvaamme. (Peltoniemi, Isoaho, Hämäläinen, Nurmi, Nummela: Katsaus systeemiteorioihin – järjestelmäajattelu; s. 13) Tämä on näkynyt myös psykologiatieteen kehityksessä. Kun psykologia irtaututui filosofiasta, tästä seurasi, että psykologisten tutkimustulosten tai "tosiasioiden" ajateltiin olevan luonnontieteiden mallin mukaan "objektiivisia" ja riippumattomia siitä, miten ihmisen perusluonne nähdään. Psykologia on kuitenkin ihmistä kokonaisvaltaisesti tutkivana tieteenä äärimmäisen herkkä sille, mitä ihmisestä juuri filosofisella tasolla ajatellaan ja minkälaisista tieteenfilosofisista lähtökohdista ihmistä ja ihmisen toimintaa lähestytään. (Järvilehto, Timo: http://wwwedu.oulu.fi/homepage/tjarvile/ukirja.htm)
Järjestelmäajattelun ja klassisen tiedeajattelun lähestymistavat eivät ole toisensa poissulkevia, mutta jälkimmäinen ei ole kaikilta osin riittävä ajattelutapa ihmistä tutkittaessa.

Oman esseeni filosofinen lähtökohta on systeemisessä psykologiassa, joka Timo Järvilehtoa lainaten "tarkoittaa sitä, että pyritään ymmärtämään maailman ilmiöitä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti niiden oikeissa yhteyksissä. Olennaista ajattelutavassa on yhden järjestelmän lähtökohta: ihminen ja ympäristö muodostavat yhden toiminnallisen järjestelmän. Tämä järjestelmä "muodostuu aivoista, kehon muista osista, muista ihmisistä, ympäristön osista jne. Tämän järjestelmän olemassaolon ja kehittymisen edellytys on, että se kykenee organisoitumaan tuloksia tuottavalla tavalla.""Toiminnan tulos ei koskaan ole mitään konkreettista, vaan tarkoittaa toimintojen taitekohtaa, mahdollisuutta uuten toimintaan, kehitykseen." (Järvilehto, Timo: Mikä ihmistä määrää?)

Organisaatio systeeminä

Järjestelmän kuvaaminen on mallin luomista. Järjestelmäkontekstissa käsitteen malli voidaan määritellä tarkoittavan ”yksinkertaistusta, jonka tarkoituksena on edistää ymmärtämistä”. (Peltoniemi, Isoaho, Hämäläinen, Nurmi, Nummela: Katsaus systeemiteorioihin – järjestelmäajattelu; s. 16) Voidaan varmaankin löytää joitakin yleisiä ja yhtäläisiä systeemisiä piirteitä eri organisaatioiden väliltä. Toisaalta, jotakin tiettyä organisaatiota kehittäessä lienee mielekästä kehittää kullekin organisaatiolle sen ominaispiirteitä vastaava systeeminen malli ja mahdollisesti organisaation erityisiä ratkaistavia ongelmia varten tämän mallin pohjalta kehitettyjä spesifejä sovelluksia. Tällaisen erityisen mallin luominen lienee helpompaa jos pohjana on jokin yleinen malli, jonka pohjalta organisaatiota lähestyä.

Peter Checkland on kehittänyt inhimillisten toimintajärjestelmien tarkasteluun Pehmeän systeemimetodologian. Sen eräitä ydinajatuksia on, että metodologian avulla luodut mallit eivät kuvaa todellisuutta, vaan tutkijan havaintoa todellisuudesta.(Metsämuuronen, Jari: Laadullisen tutkimuksen käsikirja) Tätä ydinajatusta soveltaen tavoitteenani on ollut muokata tähänastisen systeemisestä ajattelutavasta saavuttamani ymmärryksen pohjalta muokata henkilökohtaisesti mielekäs tapa hahmottaa organisaatioita ja inhimillistä toimintaa.