Tiedonkeruu
Tosiasiallinen (S)
Tosiasiallinen kerää tietoa pääsääntöisesti aistiensa (kuulo, näkö, haju, tunto, maku) avulla. Hän huomioi ja muistaa tosiasioita ja yksityiskohtia helpommin kuin kokonaiskuvia ja asiayhteyksiä sekä käsittelee ja omaksuu tietoa askel askeleelta. Tosiasiallinen keskittyy nykyhetkeen mieluummin kuin tulevaisuuteen. Hän arvostaa käytännön toteutuksia ja työskentelee mieluummin tosiasioiden kuin teorioiden kanssa – jolleivät teoriat sitten ole sovellettavissa käytäntöön. Tosiasiallinen ei juuri luota intuitioonsa eikä käytä sitä ja uskoo mieluummin realiteetteihin ja todellisuuteen kuin mielikuvitukseen ja fantasioihin. Luovuus ilmeneekin usein kykynä löytää uusia toteutuksia jo olemassa oleville asioille. Tosiasiallinen on yleensä lahjakas erilaisten "työkalujen" käsittelyssä. (Routamaa, Vesa; Hautala, Tiina M.: Katse naamion taa: Itsetuntemuksesta voimaa, s. 34-35; Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 18)
Tosiasiallinen toimii parhaiten, jos saa selviä ohjeita. Hän etenee työtehtävissään järjestelmällisesti alusta loppuun kunnes työ on valmis. Tosiasiallinen nauttii määrätyistä ja vakiintuneista työtavoista sekä opittujen asioiden tekemisestä. Tosiasiallinen on tehokas rutiininomaisissa tehtävissä (tämä piirre on luontainen etenkin niille S-tyypeille, joilla on taipumusta myös järjestelmällisyyteen J) ja pitää muutenkin rutiineja lepuuttavina tapoina suoriutua päiväaskareista. Tosiasiallinen oppii parhaiten, jos hän voi ajatella käytännön esimerkein ja tehdä käytönnön harjoituksia. Tosiasiallista motivoi tieto siitä, että teoriaa voi soveltaa käytännön. Tosiasiallinen aloittaa opiskelun mielellään ennestään tutuista asioista ja lisää niihin uutta aineistoa ja informaatiota. (Routamaa, Vesa; Hautala, Tiina M.: Katse naamion taa: Itsetuntemuksesta voimaa, s. 34-35; Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 18)
Intuitiivinen (N)
Intuitiivinen kerää ja käsittelee tietoa keskittymällä ensisijaisesti kokonaisuuksiin ja asiayhteyksiin ja sitten vasta yksityiskohtiin ja tehtäväjärjestykseen. Intuitio tuo hänen tietoisuuteensa uusia ratkaisuja ongelmiin sekä ennen kokemattomia mahdollisuuksia, usein vain lyhyinä ohimenevinä välähdyksinä. Intuitiivinen arvostaa mielikuvitusta ja fantasioita enemmän kuin realiteetteja ja tosiasioita ja on myös kiinnostunut teorioista, ideoista ja asioiden syvemmistä merkityksistä. Hän huomioi ja on kiinnostunut enemmän tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista kuin nykyhetkestä ja siitä miten asiat ovat – joskus siinä määrin, että hän unohtaa elää nykyhetkessä. Intuitiivisten luovuus ilmenee kykynä nähdä sellaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, jotka eivät ole itsestään selviä. He ovat yleensä lahjakkaita abstraktissa ajattelussa ja käsittelevät mielellään monimutkaisia ongelmia. Intuitiivinen harrastaa yleensä asioita, jotka mahdollistavat mielikuvituksen käytön – kuten maalaamista, draamaa tai muita taiteellisia aktiviteetteja.
(Routamaa, Vesa; Hautala, Tiina M.: Katse naamion taa: Itsetuntemuksesta voimaa, s. 35; Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 19)
Intuitiiviset aloittavat tehtävänsä mistä tahansa haluavat ja hyppivät kohdasta toiseen. Intuitiiviset pitävät vaihtelusta ja muutoksista, ovat kiinnostuneita kaikesta uudesta ja erilaisesta sekä kokeilevat ja etsivät mielellään uusia tapoja tehdä asioita. Intuitiiviset kyllästyvät helposti rutiininomaisissa tehtävissä jotka tuntuvat tylsältä pakkopullalta. Hän keskittyy mieluiten kokonaiskuvaan, yksityiskohtiin keskittyminen saattaa väsyttää häntä pidemmän päälle. Hän on kiinnostunut asian tai tapahtuman takana olevasta ideasta ja eisttää usein kysymyksen “miksi?”. Opiskellessaan intuitiivinen toimii parhaiten jos hänelle tarjotaan “globaaleja” malleja. Hän tekee työnsä mieluiten itsenäisesti ja on hyvä käyttämään erilaisia lähestymistapoja tunneilla käsiteltäviin aiheisiin. Intuitiivinen aloittaa opiskelun mieluiten jostain käsitteestä tai ideasta ja käyttää mieluummin uusia taitoja kuin vanhoja. (Routamaa, Vesa; Hautala, Tiina M.: Katse naamion taa: Itsetuntemuksesta voimaa, s. 35; Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 19)
S-N-vuorovaikutuksen mahdollisia haasteita ja hyötyjä
Intuitiivisten ja tosiasiallisten kommunikointi epäonnistuu usein ehkä vs. varmasti-ulottuvuuden takia: intuitiiviset ajattelevat, mitä ehkä saattaa tapahtua, tosiasialliset taas ajattelevat, mitä varmasti tapahtuu. Intuitiivisen kommunikointi ja tehtävänanto voi olla niin yleisluontoista ja teoreettista, että tosiasiallinen ei tiedä mitä häneltä odotetaan – tosiasiallisen kommunikointi ja tehtävänanto voi puolestaan olla niin yksityiskohtaista ja tarkkaa, että kokonaiskuvan tarvitseva intuitiivinen ei pysty omaksumaan tietoa ja/tai ei jaksa kuunnella. Intuitiivisten mielestä tosiasialliset vaikuttavat joskus materialistisilta ja tosikkomaisilta, intuitiiviset taas vaikuttavat tosiasiallisten mielestä joskus häilyviltä ja epäkäytännöllisiltä haaveilijoilta. Myös tosiasialliset voivat ärsyyntyä toisiinsa, usein siksi että toisen tiedot asiasta ovat olleet vajavaisia ja epätarkkoja; intuitiiviset taas saattavat kohdata hankaluuksia esimerkiksi siksi, että kokevat toisen osapuolen suhtautuvan vähätellen toisen ideoihin. (Routamaa, Vesa; Hautala, Tiina M.: Katse naamion taa: Itsetuntemuksesta voimaa, s. 38-40; Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 21)
Intuitiivinen haluaa keskittää voimavarat ja resurssit kehittämiseen ja uuden luomiseen ja saattaa esittää suunnitelmia joiden käytännön toteutus voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Intuitiiviset tarvitsevat tosiasiallisia ottamaan esille olennaisia tosiasioita, tunnistamaan tämän hetken realiteetteja ja soveltamaan kokemuksia ongelmatilanteissa. Tosiasialliset haluavat keskittää voimavarat ja resurssit jo olemassa olevien asioiden ylläpitoon ja parantamiseen sekä esittää suunnitelmia, joissa ei ole otettu huomioon kokonaistilannetta ja pitkän tähtäimen vaikutuksia. Tosiasialliset tarvitsevat intuitiivisia tulevaisuuden trendien arviointiin, uusien mahdollisuuksien löytämiseen, pitkän tähtäimen vaikutusten arviointiin ja abstraktiin ajatteluun. (Routamaa, Vesa; Hautala, Tiina M.: Katse naamion taa: Itsetuntemuksesta voimaa, s. 38-40; Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 21)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti