Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori (MBTI) - taustaa - essee VI

Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori (MBTI)

“En ole hullu. Olen vain erilainen kuin sinä.” (Pearman & Albritton)
(Routamaa, Vesa; Hautala, Tiina M.: Katse naamion taa: Itsetuntemuksesta voimaa, s. 18)

Kun organisaatio nähdään systeeminä, ajatellaan, että muutos jossakin komponentissa leviää sen vuorovaikutusten kautta muihin komponentteihin, jotka puolestaan vaikuttavat edelleen joukkoon muita komponentteja, mukaan lukien mahdollisesti myös siihen komponenttiin, joka alun perin aloitti muutosketjun. Organisaatiota systeeminä voidaan siis kehittää vaikuttamalla johonkin sen osaan - kuten organisaatiossa työskenteleviin ihmisyksilöihin. Yksi väline tässä kehitystyössä voi olla Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori (MBTI). Näin erityisesti siksi, että kyseisen indikaattorin ensimmäinen kehittäjä Carl Jung ajatteli persoonallisuuden olevan dynaaminen systeemi, jolla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä koko elämän ajan. Lienee mielekästä, että systeemisesti hahmotetun organisaation yksilöiden ja sitä kautta organisaation kehittämisvälineeksi otetaan sellainen analyysin väline, jolla myös on pohjansa systeemisessä ajattelussa.

MBTI - Taustaa
Myers-Briggs-tyyppi-indikaattorin taustana on sveitsiläisen psykiatrin Carl Jungin persoonallisuusteoria. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 1921. Jung kehitti teoriansa tutkimalla kollegojensa Freudin ja Adlerin psykologisia teorioita neurooseista. Jung havaitsi, että Freud ja Adler näkivät saman ilmiön eri suunnilta: kummankin teoriat käsittelivät neurooseja niiden vastakkaisilta puolilta, eivät neurooseja kokonaisuudessaan. Kumpikin uskoi omien näkemystensä olevan ainoan oikean. Jungin mielestä vastakkaiset tarkastelutavat olivat tulosta siitä, että sekä Freud että Adler tarkastelivat asiaa omien synnynnäisten mieltymystensä pohjalta. Tämä havainto oli keskeinen osa Jungin kaksikymmentä vuotta kestäneessä tutkimuksessa ihmisten erilaisuudesta jonka tuloksena syntyi persoonallisuusteoria. Kyseinen teoria kertoo synnynnäisistä taipumuksista käyttää mieltä. Teoria perustuu sille ajatukselle, että ihmisten erilaisuus ei ole sattumanvaraista vaan järjestelmällistä. (Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 9)

Jungin teorian mukaan meillä on kaksi erilaista, synnynnäistä tapaa suunnata energiamme, kerätä tietoa ja tehdä päätöksiä. Näiden taipumusten mukaisesti ihmiset 1) suuntaavat energiansa ekstravertisti (E) tai introvertisti (I); 2) keräävät tietoa tosiasiallisesti (S) tai intuitiivisesti (N) ja perustavat päätöksensä ajatteluun (T) tai tunteisiin (F). Jung halusi tehdä energian suuntautumista kuvaavassa käsitteessä eron yleisempää ilmiötä tarkoittavaan käsitteeseen ekstrovertti. Jungin näkemyksen mukaan aivomme eivät pysty käsittelemään tehokkaasti täysin vastakkaista tietoa tai toimintaa samanaikaisesti. Jos esimerkiksi yritämme nähdä edessämme olevan maiseman kokonaisuudessaan ja samaan aikaan huomioida tähän maisemaan kuuluvan kukan yksityiskohtia, emme näe kumpaakaan kunnolla. (Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 9-11)

Meidän täytyy valita kumpaan kiinnitämme huomiota ensimmäiseksi; useimmissa tapauksissa synnynnäiset mieltymyksemme ohjaavat tätä valintaa. Nämä synnynnäiset mieltymykset antavat meille mahdollisuuden toimia tehokkaasti erilaisissa tilanteissa. (Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 11) Systeemisessä ajattelutavassa tämän voi ilmaista niin, että "jokainen systeemi pyrkii ylläpitämään toimintamuotoa, joka on sille ominainen ja jolla siten on itseään suojaava pyrkimys". (Metsämuuronen, Jari: Laadullisen tutkimuksen käsikirja, s. 378) Mieltymysten vastakkaiset piirteet tasapainottavat eri toimintoja ja asenteita ja on tärkeää, että pystymme toimimaan tarvittaessa myös synnynnäisten mieltymystemme vastaisesti. (Auvinen, Sirkka: Työkirja – 16 persoonallisuustyyppiä, s. 11) Tämän voi systeemisesti ilmaista niin, että samaan aikaan kun systeemi pyrkii ylläpitämään sille ominaista toimintamuotoa, se on myös riippuvainen laajemmasta ympäristöstä ja pyrkii integroitumaan tähän kokonaisuuteen. Järjestelmä pyrkii siis sekä ylläpitämään yksilöllistä, uniikkia olemustaan että yhtymään muihin järjestelmiin samalla järjestelmän tasolla. (Metsämuuronen, Jari: Laadullisen tutkimuksen käsikirja, s. 379)

Organisaatiossa tätä ihmisten (so. erilaisten systeemien) pyrkimystä integroitua yhteen toisten ihmisten ja kokonaisorganisaation kanssa (eli toiminnan yhteensovittamista ja sitä kautta toiminnan tulosten aikaansaamista) voidaan parantaa lisäämällä ihmisten tietoisuutta ja ymmärrystä sekä omasta että toisten ainutlaatuisuudesta ja erilaisuudesta sekä siitä, miten tämän ainutlaatuisuus ja erilaisuus käytännössä ilmenee.