Minulla oli tuolloin hieman univelkaa. Olin edellisenä yönä nukkunut noin viisi tuntia, mutta minua ei sillä hetkellä nukuttanut vaan olin virkeä. Minulla on niin, että jos nukun sopivasti tai liian vähän (yhtenä yönä), olen yleensä virkeä. Jos nukun hieman liian vähän tai liikaa, olen useimmiten väsynyt.
Olen yleensä melko energinen ja siksi joskus pieni väsymys on vain hyvästä: se lisää keskittymiskykyä ja tekee minusta esimerkiksi kauneuden kokemuksille sensitiivisemmän. Siksi välillä tietoisesti pyrin sopivasti väsyneeseen tilaan. Toisaalta, univelka alkaa äkkiä painaa: pari huonosti nukuttua yötä alkaa jo vaikuttaa sekä fyysisen suoriutumisen että kognitiivisen prosessoinnin tasoon.
Lisäksi asiaan vaikuttaa se, mihin aikaan vuorokaudesta nukun, näenkö unia, heräänkö kesken unien näkemisen tai heräilenkö kesken unien. Ns. ihmisten aikoihin nukkuminen tekee virkeämmäksi kuin ns. väärään aikaan nukkuminen - tämän havaitsin viimeksi kun olin yön töissä 21-06 enkä päässyt nukkumaan ennen aamua. Yleensä nukahdan helposti enkä heräile kesken unien. Yleensä näen myös paljon unia, myös silloin jos otan pienet päivätorkut. Unien näkemisestä tulee yleensä hyvä olo. Jos unia ei ehdi nähdä, se tekee ärtyneeksi.
Alkoholia olin nauttinut mutta kohtuudella – en ollut missään vaiheessa iltaa humalassa. Mitä alkoholiin muuten tulee, olen testannut alkoholin vaikutuksen omaan kokemukseen ja käyttäytymiseen ja keskustellut myös muiden ihmisten kanssa päihteiden vaikutuksesta omaan dynamiikkaan. Tiivistetysti havaintoni on ollut se, että ihmiset ovat tässä suhteessa hyvin erilaisia.
Oma kokemukseni on se, että alkoholi ei lisää luovuutta vaan vähentää sitä, sillä se vie ajattelusta ja mielensisältöjen symbolisesta käsittelystä pois parhaan terän. Toinen kokemukseni on se, että alkoholi ei vie koskaan täysin pois tietoisuutta. Jos juon alkoholia liikaa, alan voida huonosti. En ole koskaan sammunut, sillä en pysty nukahtamaan humalassa.
Alkoholi ei myöskään aiheuta minulla sellaisia ilmiöitä, että en muistaisi mitään edellisen illan tapahtumista. Lisäksi en ole koskaan alkoholin vaikutuksen alaisena tehnyt mitään sellaista, mitä en voisi tehdä selvinkin päin. En myöskään pysty säätelemään tunnetilojani alkoholilla, sillä mielestäni alkoholin käyttö vain syventää vallitsevaa tunnetilaa ja käyttäytymistaipumuksia. En siis pääse tietoisuuttani karkuun alkoholilla enkä kyllä haluakaan.
Alkoholi onkin yksi hyvä käytännön dissosiaatiotesti. Omat kokemukseni viittaavat siihen, että alkoholi ei aiheuta minulla kovinkaan dissosiatiivisia tiloja. Persoonallisuuteni ei muutu toiseksi eikä käyttäytymiseni oudoksi - olen yhtä omalaatuinen selvin päin ja humalassa. Tämän voivat vahvistaa kaikki jotka ovat olleet kanssani viihteellä.
Ihmisten seura useimmiten tekee minut energiseksi, hyväntuuliseksi, luovaksi, innostuneeksi ja tekee muutenkin hyvän olon. Tarvitsen välillä yksinoloa sillä ilman sitä tulen ärtyneeksi, mutta yli neljää päivää en mielelläni ole yksin, se taas tekee apaattiseksi. Musiikilla on paljon merkitystä. Musiikin avulla voin säädellä tunnekokemuksiani, energiani määrää sekä luovuuttani.
Olin myös aiemmin juonut yhden energiajuoman ja myöhemmin hieman kahvia. Kahvin kanssa on samoin kuin oikeastaan kaikkien elämän asioiden: kohtuullinen määrä on hyvästä, liika pahasta. Kohtuullinen määrä lisää keskittymiskykyä ja parantaa vireyttä sekä kohottaa mielialaa, liiallisella tai liian vähäisellä määrällä on päinvastainen vaikutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti