Kerran näin myös unta, jossa näin unta ja heräsin siinä unessa unesta ennen kuin heräsin oikeasti. Sellaistakaan en ollut ennen nähnyt. Lisäksi olen alkanut nähdä unissani aiempaa enemmän villieläimiä. Eräässä unessani näin ensin hirven joka hölkkäsi hiekkatietä pitkin rinnallani metsän reunassa, sitten metsään siirryttyäni karhun pentueineen. Samaan aikaan jossakin takanani kulki muutama susi. Hirvi ja karhu eivät olleet pelottavia, sudet olivat hieman.
Lisäksi yhdessä unessa olin luonnosta päätellen Afrikassa ja joessa uiskenteli (hieman liian lähietäisyydellä) muutama krokotiili. Jokin aika sitten näin unen, jossa ratsastin jääkarhulla (se oli muuten vaikeaa ja pelottavaa). Psykoanalyytikoilla olisi varmaan aiheesta reipasotteisia viettienergiatulkintoja.
Mitä muuten viettienergian hallintaan ja käyttöön tulee, se pitäisi mielestäni käsitteellisesti erottaa viettienergian toiminnan estämisestä. Mielestäni konventioiden noudattaminen vain siksi että ne ovat olemassa tai konventioiden noudattaminen siitä pelosta, että toiset pitävät esimerkiksi hulluna tai tekevät muuten negatiivisia arvioita persoonasta jos tekee toisin tai konventioiden noudattaminen niiden tuomien välineellisten hyötyjen takia (kuten yhteisön arvostus) on jossain mielessä viettienergian estämistä ja patoamista ennemmin kuin hallintaa.
Miten voisi hallita jotain jota ei todella tunne, jotain jonka kanssa ei koskaan ole uskaltautunut omalle epämukavuus- ja epävarmuusvyöhykkeelleen? Mielestäni viettienergioiden hallinta ja suuntaaminen perustuu ennemminkin siihen, että uskaltaa välillä ottaa henkilökohtaisia, kokemuksellisia riskejä viettiensä toiminnan suhteen, siihen että uskaltaa välillä irrottaa idin egon ja superegon kontrollista.
Lisäksi paljon oppii siitä, että kokeilee toiminnanohjausta joka perustuu vaihtelevasti pääasiallisesti joko idin, egon tai superegon toimintaan ja myös sellaista toiminnanohjausta joka perustuu mahdollisimman tasaisesti kaikkien em. toimintaan. Silloin tulevat paremmin tutuksi kaikki em. rakenteet ja niiden väliset yhteensopivuudet sekä ristiriidat.
Näin myös erään unen, joka on jäänyt todella hyvin mieleeni. Siinä unessa olin joen rannalla. Joesta vedettiin verkolla rantaan hai. Huolestuin siitä, miten hai selviäisi rannalla – sehän kuolisi hapenpuutteeseen. Ajattelin, että menisin päästämään hain vapaaksi verkosta takaisin veteen, mutta sen hampaat pelottivat.
En ollut ihan yhtä rauhallinen kuin Aku Ankka eräässä vastaavantyyppiseen aiheeseen liittyvässä julisteessa, jossa Aku on vedessä ihan hain kidan edessä. Aku katsoo hain hampaita ja toteaa ”Hitsi mikä etupurenta!”. Julisteen otsikko oli ”kylmäveristä tilannehallintaa”. Oma tilannehallintani ei ole ihan noin viileää.
Takaisin uneeni. Menin kuitenkin lähemmäs haita, sillä koin etten voi katsella sivusta kun se kuolee rannalle. Sitten se silmieni edessä muuttui maalla eläväksi eläimeksi. Tämä muutos tapahtui ihan kuin joissakin biologian kirjoissani joissa on kuvattu lajien evoluutiota.
Siinä unessa katselin muutosprosessia silmieni edessä ja mietin mielessäni, että on kyllä todella helppoa uskoa evoluutioon. Olin huolissani siitä, miten tämä uusi eläin pärjäisi maalla. Kyllä se pärjäsi, ja lopulta palasi takaisin veteen. Se kai sitten osasi liikkua lopulta molemmissa. Herättyäni totesin, että olipas melkoista kun Dolton ajatukset metamorfoosista siirtyivät jotenkin kokemuksellisuuteeni ja uniini.
Lisäksi näen unissani nykyisin aiempaa enemmän todellisia elämäni ihmisiä. Aiemmin näin paljon enemmän jonkinlaisia seikkailu-unia tuntemattomista kaupungeista ja ihmisistä. Näen sellaisiakin unia edelleen, mutta nykyisin todella usein niihinkin uniin ilmestyy joku tuntemani ihminen elämästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti