Tätä kirjallisuudesta tuttua tyylikeinojen ja ilmaisumuotojen sekä erilaisten näkökulmien ja positioiden vaihtelua voi soveltaa myös opiskeluun. Minusta on kivaa opiskella samaa asiaa (esimerkiksi jotakin tiettyä kirjaa) erilaisista näkökulmista, erilaisissa tunne- ja minätiloissa: tutkia sitä, miten välitön kokemuksellisuus, (erityisesti tunnekokemus), näyttäytyy valikoivan tarkkaavaisuuden suuntaamisessa, opittavan aineksen valikoinnissa ja mieleen painamisessa ja yleensäkin kognitiivisessa prosessoinnissa. Siitä saa erinomaista metatietoa emootioiden vaikutuksesta kognitiivisiin prosesseihin ja näiden välisistä yhteyksistä.
Kun olen huonotuulinen, käytän sitä kärkevään, kärjistettyyn ja purevaan kritiikkiin. Etsin tikulla kaivaen joka ikisen kohdan josta vain voin olla eri mieltä ja hyökkään asian kimppuun. Sitten nappaan vaikkapa joka ikisestä mielestäni vääränlaisesta pilkun sakarasta kiinni kuin aikoinaan pieni terrieri sukasta Sidostesukkamainoksessa ja räksytän kuin reviiriä vartioitaessa: Hau hau hau olen ihan eri mieltä räyh wuf olette niiiiiin väärässä wuf hau hau räyh! Grrr perustelunne ontuvat mur tämä on epäloogista räy räy räy ette ymmärrä emootioita hau hau hau!
Luonnollisestikin tiedän, että omia tekstejäni voi kritisoida ihan samoin perustein ja yhtä osuvasti. Kanssani voi olla täysin perustellusti ihan eri mieltä ja se eri mieltä oleva on ihan yhtä todennäköisesti oikeassa ja minä väärässä. Perustelujen ontuminen, epäloogisuus ja ymmärtämättömyys koskee minuakin. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua luen omat blogikirjoitukseni uudestaan ja kritisoin ne kritiikkipiikillä täyteen ilmastointireikiä...
Ollessani hilpeällä tuulella tai hieman yliväsynyt alan nähdä asioissa humoristisia yhteyksiä ja asiat muutenkin koomisessa valossa. Silloin taas mietin, miten asiasisällön voisi kääntää humoristiseen muotoon ja millaisia koomisia elementtejä asiaan voisi assosioida. Silloin sovellan bahtinilaista ajatusta jonkin asian karnevalisoimisesta ja mietin miten arkipäiväisiä asioita voisi ilmaista humoristis-psykologisesti.
Tähän psykologian karnevalisointiin kuuluu myös systemaattinen pyrkimys kääntää asioita päälaelleen tai yrittää tarkastella asioita jostakin epätyypillisestä näkökulmasta. Helpoimmin tämä käy siten, että havainnoi sitä, miten yleensä tietyt asiat esitetään ja sitten esittää jotain päinvastaista. Lopuksi hihittelen omille vitseilleni, koska kukaan muu ei niille kuitenkaan naura ehkä äitiäni lukuunottamatta.
Kun en koe mitään erityistä tunnetilaa, saatan kokeilla mahdollisimman kognitiivista asioiden pyörittelyä vailla emotionaalista latausta. Sekin on omalla tavallaan kivaa: voi sovitella yhteen mitä erilaisimpia elementtejä leikkaa-liimaa-piirrä-arvaa-kokeile-tutki-metodilla.
Tämä on todella hauskaa. Samaan aikaan voi purkaa emootioitaan johonkin kohteeseen johon ne eivät ainakaan aina tai kokonaan sinänsä liity sekä kehittää metakognitiivisia taitoja. Tähän voi lisäksi vielä yhdistää erilaisten tyylikeinojen tai vaikka tarinatyyppien valintaa joka omalta osaltaan ohjaa sitä, miten asiasta kirjoittaa. Tuloksena on yleensä hyvin erityyppisiä kirjoituksia samastakin asiasta.
Tämän lisäksi se mitä ajattelen tai koen nyt, ei välttämättä koskaan ole lopullinen arvio asiasta tai ihmisistä. Arvio on senhetkinen ja voi pysyä samana pidemmälläkin aikavälillä mutta myös muuttua. Vähintääkin kaikki ajatukset ja arviot saavat ajan kanssa aina lisää syvyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti