Mielestäni kaikki edelliset kuvaukset voidaan tiivistää yhteen käsitteeseen, elämänvoimaan. En tarkoita elämänvoimalla tässä vitalismia. Mielestäni myytit esimerkiksi ylösnousemuksesta ja Feeniks-linnusta kuvaavat samaa asiaa kuin Ferenczi organisoivan elämän vietin käsitteellään. Tämän organisoivan elämän vietin voisi systeemiteoreettisesti tulkittuna nimetä uudelleenorganisoivaksi elämänvoimaksi.
Käytän käsitettä elämänvoima siitä syystä, että esimerkiksi fysiikassa voimalla on suuruus ja suunta. Myös elämänvoimalla voi katsoa olevan suunnan: pyrkimys yksilön täydentymiseen pahojenkin kokemusten jälkeen Ferencziä mukaillen. Näin ollen elämänvoima on luovuudelle ja luomiselle läheinen käsite. Kuten Alf Rehn on todennut: Luovuudessa on kyse voimasta, energiasta ja potentiaalin näkemisestä.
Dolto käyttää ylösnousemus-käsitteen psykoanalyyttisen tulkinnan yhteydessä myös käsitettä metamorfoosi, muodonmuutos. Dolton näkemyksen mukaan esimerkiksi Jeesus sai ihmisissä aikaan muutoksia siksi, että hän kykeni näkemään ihmiset “tuloillaan olevina”. Jos ihmisessä näkee hänen potentiaalinsa, häntä voi auttaa kehittymään tämän potentiaalin suuntaan. Tällöin ollaan ihmisen lähikehityksen vyöhykkeellä Vygotskin käsitettä lainatakseni.
Elämänvoima mahdollistaa haasteellisten elämänkokemusten käyttämisen voimavarana. Silloin on kysymys sellaisesta luovasta elämänvoimasta, joka Alf Rehniä mukaillen on hengissäselviytymisyrittäjyyttä, alkuvoimaista energiaa jota voi suunnata monella tavalla ja joka “voi puhjeta kukoistukseen myös kaikkein karuimmassa maaperässä”.
Psykologiassa tämä merkitsee sitä, että ihmisen elämän ei tarvitse noudattaa jotakin tiettyä kehityskulkua, eikä lapsuuden tai elämähistorian muutenkaan tarvitse olla ainakaan kaikilta osin salonkikelpoinen tai rakentava. Riittää että ihmisellä on lähipiirissään riittävästi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa hän voi asettua omalle lähikehityksen vyöhykkeelleen ja suunnata tätä elämänvoimaa sekä itsen että toisten ihmisten kannalta rakentavasti.
Mitä tulee Alf Rehnin siteeraamaan Joseph Schumpterin käsitteeseen creative distruction, sen voisi katsoa vastaavan systeemiteorian käsitettä “järjestystä kaaoksen rajalla”. Kauffmanin mukaan siirtymävaiheen kokonaisuuden ominaisuuksia on stabiilien mutta muuttumiskykyisten hahmojen muodostuminen systeemiin. Tämä on emergenssiä, järjestystä kaaoksen rajalla. Nähdäkseni tästä on kyse myös (uudelleen)organisoivassa elämänvoimassa.
Systeemiteoriassa ajatellaan, että emergenssiin tarvitaan suurta määrää kompleksisuutta ja emergenssi näkyy loivana S-käyränä: "Ensin ei pitkään aikaan tapahdu juuri mitään Y:n arvolle X:n arvon kasvaessa. Tietyllä X:n arvolla Y:n arvo alkaa nousta nopeasti, Y siirtyy uudelle tasolle. Sitten Y vakiintuu jälleen matalan kasvun tasolle.” Emergenssi ja kompleksisuus ovat uuden systeemin lähtökohtia.
Käytännössä psykologiassa tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten kanssa työskennellessä tarvitsee kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Inhimillisesti tärkeät muutokset eivät tapahdu hetkessä. Joskus ihmisen persoonan, elämäntilanteen, ihmissuhteiden jne. näennäinen staattisuus erehdyttää luulemaan, että muutosta ei tapahdu.
Systeemiteorian näkökulmasta muutos on jatkuvaa, mutta se ei välttämättä näy ulospäin. Ihmisen elämässä voi hyvinkin olla se vaihe, jossa ei ensin pitkään aikaan tapahdu juuri mitään. Tosiasiassa ihmisen elämässä tapahtuu koko ajan jotakin, joka voi myöhemmin näkyä laadullisina muutoksina. Tällaiset laadulliset muutokset ovat ne, jotka yleensä selvimmin näkyvät ulospäin: ihminen esimerkiksi päättää hakeutua koulutukseen, hankkia töitä tai lopettaa jonkin ongelmallisen toimintatavan.
Ulospäin tämä voi näyttää siltä, kuin muutos olisi äkillinen on/off-tyyppinen tapahtuma ihmisen elämässä. Tosiasiassa laadullisten muutosten pohjana on aina riittävä määrä aikaa ja osatekijöiden kompleksista vuorovaikutusta. Psykologiassa minua kiinnostaa se, mitkä ovat erilaisten positiivisten elämänmuutosten osatekijät ja voiko muutoksia mahdollisesti nopeuttaa näihin osatekijöihin vaikuttamalla.
Systeemiteoriassa "S-käyrän muutoksen kohdat riippuvat systeemin yksityiskohtaisesta rakenteesta ja ominaisuuksista. Siis esimerkiksi: montako alatason ilmiötä tarvitaan kasvuvaiheen saavuttamiseen; milloin kasvuvaihe alkaa; kuinka nopea kasvuvaihe on (ja) missä vaiheessa uusi taso saavutetaan ja kuinka nopeasti kasvu lakkaa." Arvelen että ihmisen elämässä lähikehityksen vyöhyke on yksi osatekijä jonka avulla ihminen voi saavuttaa kasvuvaiheen ja mahdollisesti nopeuttaa kasvuvaiheeseen liittyviä prosesseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti