Sain kandin tekemisestä paljon kokemuksellista iloa. En pidä kokemuksellisuutta ja teoreettisuutta vastakkaisina asioina. Kandin työssäni lähdin kuljeskelemaan tuntemattomia ja tutkimattomia polkuja ja se todella kannatti.
Ennen kuin aloitin kandia, mietin jäänkö sairauslomalle uudestaan vain teenkö kandin. Päätin tehdä kandin ja sitten tein sen. Se oli luottamusta ja uskoa. Joskus asiat tapahtuvat, kun ne laittaa tapahtumaan. Niinkuin Dolto on todennut: ei ole väliä, siirretäänkö vuoria uskolla vai dynamiitilla, kunhan niitä siirretään.
Kandin työn tekeminen oli elämäni kokonaisvaltaisimpia, ainutlaatuisimpia ja huikeimpia oppimiskokemuksia. Niinä hetkinä kun tein kyseistä työtä, energiaa vain riitti ja koin työtä kirjoittaessani lähes jatkuvaa flow-tilaa.
Luulen että se johtui siitä, että kyseisen työn tekeminen oli sopusoinnussa koko olemukseni ja niin pidemmän kuin lyhyemmän aikavälin elämäntavoitteideni kanssa. Kun minulta kandin seminaarissa kysyttiin, miksi tein työn juuri tästä aiheesta, vastasin doltolaisittain: koska koin siihen halua.
Saatoin myös niin kirjallista työtä kuin seminaarin powerpoint-esitystä tehdessäni yhdistää kaikkia mielenkiinnon kohteitani ja persoonani eri puolia. Minusta myös tuntui siltä, että todella rakastin sitä mitä tein. Lisäksi Dolton teksti on todella energisoivaa ja elävää.
Oli todella hienoa kokea se tunne, että laitoin itseni kokonaisvaltaisesti likoon kandia tehdessäni, ja se työ kannatteli minua. Se on yksi elämän hienoimpia kokemuksia luottaa toisiin ihmisiin tai johonkin asiaan, heittäytyä kokonaan siihen varaan ja kokea kannattelevuuden voima. Luulen että lintu joka lentää taivaalla ilmavirtauksiin luottaen, saattaa kokea jotain samaa. Siinä on lentämisen vapauden ydin: luottamus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti