Myös unieni sisältö muuttui joiltakin osin. Olen aina kuunnellut todella paljon musiikkia. En ole koskaan päivääkään kuuntelematta musiikkia. Ainoa poikkeus ovat ne hetket, kun olen ollut Espoon ulkosaaristossa telttailemassa. Musiikilla on minulle hyvin tärkeä henkilökohtainen merkitys. Säätelen ja käsittelen musiikin avulla tunnetilojani.
Käytän musiikkia myös energianlähteenä niin liikkuessa kuin ajatellessakin. Usein kun luen tai kirjoitan, pidän tauon jonka aikana liikun, kuuntelen musiikkia ja ajattelen. Siinä ajatukset virtaavat ja asiat todella sisäistyvät kun ne yhdistää liikuntaan ja musiikkiin.
Koskaan en ole kuitenkaan kuullut musiikkia unissani. En ole myöskään nähnyt unia, joilla olisi aivan selvä psykoanalyyttinen tulkinta. Silloin kun kirjoitin kandia, kuuntelin melko paljon ortodoksimusiikkia. Eräänä yönä sitten näin unen jolla oli todella selvä psykoanalyyttinen tulkinta – ja kuulin unessa ortodoksimusiikkia, tarkemmin sanottuna Divina Ljubojevicin Hristos Anesti. En halua unta tässä kuvailla, mutta se oli todellinen elämys.
Aloin myös nähdä unia, joissa lensin. Lentämisunia olen viimeksi nähnyt varhaisteini-ikäisenä. Oli hienoa nähdä pari kertaa unia, joissa pysyttelin ilmassa ja saatoin vaihdella lentokorkeutta ja katsella alla levittäytyviä maisemia. Lentäminen tuntui unessa hyvin konkreettiselta; se tuntui kehossa ja joutui hieman ponnistelemaan jos halusi muuttaa suuntaa, jatkaa lentämistä tai pitää tietyn korkeuden.
Monet ihmiset kai näkevät ainakin joskus unta että lentävät. Mielestäni on mielenkiintoista, että ihmisillä on kyky nähdä unia lentämisestä vaikka ihminen ei kykene lentämään pelkällä kehollaan vaan tarvitsee siihen jonkin apuvälineen: lentokoneen, riippuliitimen jne.
Olen joskus ajatellut, että haluaisin kokeilla riippuliitoa. Kyllä se pelottaisi, mutta toisaalta haluaisin todella paljon kokea miltä tuntuu lentää (siis muutenkin kuin lentokoneella). Tämä jatkuva kaipaus joko lentämiseen tai merelle tai sekä että taitaa kulkea meillä suvussa. Enoni suoritti armeijan laskuvarjojääkäreissä. Isäni isoisä oli merimies. Äitini on aina halunnut olla varsinkin kesällä lähellä merta ja siitä lähtien kun olin nelivuotias, olemme joka kesä olleet Espoon ulkosaaristossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti