Päädyin löytämään Gaston Bachelardin googlettelun tuloksena. Googlettelin hakusanalla "poetiikan psykologia". Toivoisin että aiheesta olisi kirjoitettu kirja. En ehtinyt kovin pitkään aiheesta haeskella, kun löysin kiiltomato.net-sivulta kirja-arvostelun Gaston Bachelardin kirjasta Tilan poetiikka.
Jäin lueskelemaan kyseistä tekstiä ja jätin poetiikan psykologian kirjallisuuden etsimisen toiseen kertaan. Tämän tekstin on kirjoittanut Risto Niemi-Pynttäri. Teksti on kokonaisuudessaan todella hyvä ja inspiroiva ja se kannattaakin lukea kokonaan.
http://www.kiiltomato.net/gaston-bachelard-tilan-poetiikka/
Koko juttu oli otsikoitu "Kotoisuushaaveiden ihmeellinen tiede". Tämä oli hauska sanayhdistelmä. Myös Bachelardin henkilöhistoria vaikutti kiintoisalta. "Gaston Bachelard (1884 – 1962) ei edennyt vain postivirkailijasta fysiikan professoriksi, hän myös hylkäsi fysiikan. Myöhemmin Bachelard teki jyrkän käänteen suhteessa luonnontieteisiin ja siirtyi uhkarohkeaan ”mielikuvituksen filosofiaan”. Hänen työnsä ei jäänyt haikailuksi, sillä Sorbonnen yliopiston filosofian professorina hän vaikutti moniin ranskalaisen nykyfilosofian edustajiin."
Löysin uusia ilmaisuja, kuten "mielikuvituksen filosofia", "kuvittelun fenomenologia", "aukkojen taide" (kirjallisuudesta)... Olen aina iloinen, kun löydän uusia sanoja ja käsitteitä kuvaamaan kokemusmaailmaani tai jotakin yleisinhimillistä ilmiötä.
Olen vakaasti sitä mieltä, että lasten tapaa oppia voi soveltaa myös aikuisena. Eräs osa tästä lapsen tavalla oppimisesta on uusien sanojen ja käsitteiden etsiminen, löytäminen ja keksiminen sekä siitä seuraava ilo.
Tuossa kirja-arvostelussa oli muutenkin herkullisia ilmaisuja ja kohtia. Poimin muutaman sitaatin.
"Bachelard lähtee liikkeelle peruskuvasta; vaatimattomasta majasta talven keskellä. Sitten hän käy kellareissa ja vinttihuoneissa, paneutuu lukittuihin lippaisiin ja unelmoi salaisuuksista. Hän nousee linnunpesiin ja laskeutuu alas maahan, kotiloon asumaan. Antaumuksellisena asujana hän koluaa portaita ja käytäviä sekä käpertyy autuaana nurkkaan. Kaikista näistä aineksista, kuvitteluun tukeutuen, hän luo tämän kuuluisan Tilan poetiikan."
"Mielikuviemme asumuksiin ei voi mennä tarkasti kuvailemalla niitä, sillä tarkkuus ei suosi kuvittelua, vaan johtaa vain vieraissa asumuksissa vierailuun. -- Esimerkiksi lapsuudenkodista ei hänen mukaansa tarvitse sanoa paljoa, kun se jo sysää uneksijan otolliseen tilanteeseen, ”kynnykselle jossa voin levätä omassa menneisyydessäni”."
"Hän pitää talvea vuodenaikana, jossa muinaisuus tulee lähelle; siksi talvihaaveisiin kuuluvat takkatulen loisteessa kerrotut legendat. -- Kyseessä eivät ole ihmisen omat muistot, vaan arkaaiset muodot, joita Bachelard pitää takkatupien omina haaveina."
"...hän kritisoi ankarasti psykologiaa kuvittelukyvyn latistamisesta ja palauttamisesta psykkisiin tosiseikkoihin."
"Hän oli fysiikan professori joka hylkäsi luonnontieteen ja alkoi hyödyntää kuvittelun fenomenologiassaan vanhaa elementtioppia. Toisin sanoen hän tutki unelmia joita maa, vesi, ilma ja tuli ruokkivat ihmisissä."
"Pesässä ”sikiö luo itselleen sylin”. Sama mielikuva menee vielä kauemmas alkuun kotilossa; siinä asumus syntyy erittämällä, antamalla rakennusaineen tihkua ympärille."
Tämä kirja täytyy kyllä lukea. Maailmassa on subjektiivisesta näkökulmasta liikaa kaikkea mielenkiintoista nähden oman elämän rajallisuuteen. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka haluaisivat elää ikuisesti tai ainakin vähän tavanomaista pidemmän elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti