Päädyin tänään sattumalta katselemaan telkkarista (tarkemmin sanottuna Yle 1:ltä) ohjelmaa "10 kirjaa rahasta". Tämänkertaisessa jaksossa Åbo Akademin professori Alf Rehn keskusteli Don Rosan teoksesta "Roope Ankan elämä ja teot" Anna Kortelaisen ja Timo Harakan seurassa.
Havahduin katsomaan ohjelmaa hieman liian myöhään että kykenisin sitä tähän referoimaan kovin hyvin. Ensimmäinen mielleyhtymä oli se, että kerrassaan loistava ajatus yhdistää samaan puolituntiseen Roope Ankka, raha ja Alf Rehn. Diggaan kyseistä henkilöä jo ihan siitä syystä, että hänellä on telkkarissa esiintyessään ollut jalassaan punaiset sukat. Ja verbaalinen flow on sujuva.
Mitä punaisiin sukkiin tulee, tämä näkökulma olla kiinnostunut henkilön ajatuksista ulkoiseen olemukseen liittyvistä syistä ei riipu sukupuolesta. Wikipedia sopii omaan assosiatiiviseen, asiasta toiseen eksyvään ajattelutyyliini. Godwinin laeista päädyin meemiä käsittelevälle sivulle josta päädyin Susan Blackmorea käsittelevälle sivulle.
Viimeksimainitulle sivulle päädyin ensisijaisesti siksi, että meemiä käsittelevällä sivulla oli kuva Blackmoresta. Kiinnitin huomioni hänen hauskasti värjättyyn tukkaansa ja päätin, että jos joskus väittelen tohtoriksi, värjään tukkani samantyyliseksi.
Tämä ei tosin ole uusi ajatus. Eräs kaverini tekee juuri väitöskirjaa ja hänen kanssaan joskus puhuimme, että jos väittelemme, väitöstilaisuuteen pitää keksiä jotakin repäisevää, kuten värjätä tukka pinkiksi tms.
Anna Kortelainen on myös kiinnostava hahmo. Minulla on edelleen hänen kirjansa "Hurmio: Oireet, hoito, ennaltaehkäisy" puoliksi lukematta, sillä valitettavasti hankin kirjoja nopeammin kuin ehdin niitä lukea. Viime aikoina olen lukenut sellaiset kirjat kuin Eero Ojanen: Rakkauden filosofia sekä Tony Dunderfelt: Intuitio - sisäinen viisaus joista ajattelin kirjoitella ajatuksia muistiin.
Miksi sitten pidän tuota yhdistelmää Roope Ankka, raha ja Alf Rehn hyvänä? Ensinnäkin siksi, että Alf Rehnillä on usein asioista jotakin samalla kertaa hauskaa ja oivaltavaa sanottavaa. Tähän aihepiiriin liittyen mm. seuraavaa: "Kaikella kiinnostavalla mitä talouselämässä nykyään tapahtuu, on jotain tekemistä intohimon, estetiikan tai tunteiden kanssa."
Toisekseen siksi, että kaikkia kulttuurituotteita kannattaa analysoida, varsinkin Aku Ankkaan ja Ankkalinnaan liittyviä. Ankkalinnan hahmot ovat perusinhimillisiä sekä kulttuurissamme tunnettuja - mm. Aku Ankan nimeä kantava lehti on hyvin laajalevikkinen.
Ohjelmassa käsiteltiin mm. Roope Ankan loputonta himoa rahan ansaitsemiseen. Alf Rehn totesi, että Roope Ankalla tämä himo ei lopu koskaan. Aku Ankka saattaa joistakin asioista todeta, että nyt riittää, ei jaksa enempää ja sitten A. Ankka antaa asioiden olla. Roope Ankka sen sijaan ei anna periksi.
Mietin samalla, kutsuisikohan Dolto Roope Ankan himoa haluksi - esimerkiksi tarpeiden täyttämiseen suuntautuneeksi haluksi - vai tulkittaisiinko Roopen rahanhinku hänen oman olemassaolonsa verbin toteuttamiseksi. Ohjelmassa puhuttiin myös siitä, antaisivatko keskustelijat lastensa lukea Aku Ankkaa jossa on tällainen hahmo kuin Roope Ankka - puheenaiheena oli mm. se, millaisen mallin lapset Roope Ankasta saavat.
Lisäksi keskusteltiin siitä, tulisiko Roope Ankkaa yrittää muuttaa - hänhän vaikuttaa olevan omalla tavallaan onnellinen. Esille tuli myös se, että Roope saattaa olla eräänlainen isähahmo Aku Ankalle ja tämän veljenpojille Tupulle, Hupulle ja Lupulle. Kerrassaan mielenkiintoinen keskustelu. Pitänee katsoa ohjelman uusinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti