Joskus vähempi kuin kaikki ei riitä. Mutta usein on myös niin, että mitä enemmän laittaa peliin, sitä enemmän myös itse saa. Kandini oli hyvin kokonaisvaltainen kokemus joka vaikutti käyttämiini käsitteisiin, uniini, kokemusmaailmaani...
Dolton työ "evankeliumit ja usko psykoanalyysissä - halun elämä" on vapauttavaa ja energisoivaa luettavaa. Niistä sanoista välittyy Dolton innostus aiheeseen.
Sain työstäni kokonaisarvosanaksi 2. Suoritus oli arvioitu osa-alueittain. Arvosana 2 tuli mm. työn teknisten vaatimusten toteutumattomuudesta yms. osa-alueista. Ajattelin että pääasia on että työ menee ylipäätään läpi että edistyn opinnoissani. Muuten päätin keskittyä teknisten yksityiskohtien sijasta oppimisen iloon, Dolton sanoman välittämiseen ja tiedolliseen tutkimusmatkailuun.
Hahmotan oppimisen prosessina, joka ei pysähdy siihen kun jokin tietty tehtävä on suoritettu. Tentit ja seminaarit ovat vain välietappeja joita voi käyttää oman oppimisensa arviointiin. Oppiminen sinänsä on elämänmittainen prosessi.
Jos nyt jatkaisin kandin työn kehittelyä, perehtyisin paremmin sekä psykoanalyysin että uskonnon psykologian historiaan, kehitykseen ja nykyhetkeen ja erityisesti Dolton aikana vallinneisiin käsityksiin.
Etsisin myös Dolton ajatuksista esitettyä aikalaiskritiikkiä jos sitä olisi saatavilla. Etsisin myös Dolton vastauksia tällaiseen kritiikkiin, ts. kritiikin kritiikkiä mikäli sellaista olisi. Ajattelu ja ajatukset kun kehittyvät historian kuluessa dialogisesti.
Lisäisin työhöni myös Dolton ajatusten filosofisten perusteiden pohdintaa - esimerkiksi halun ja tarpeen käsitteen erojen pohdintaa (työni nimi kun oli ”Halun elämä” ja halun käsite Doltolla oli se rajaus, josta käsin lähdin tarkastelemaan Dolton ajattelua). Olen havainnut, että tarvetta ja halua ei aina käsitteellisesti eroteta. Mielestäni niiden erottaminen olisi kuitenkin perusteltua.
Hakisin varmaan myös mahdollisia erilaisia ja vastakkaisia tulkintoja Dolton ajatuksille ja tulkinnoille evankeliumeista. Saattaisin myös pohtia psykoterapian ja sielunhoidon eroja. Lisäksi Dolton ajattelu pitäisi kytkeä ajallis-historiallis-kulttuuriseen kontekstiin erityisesti psykologiatieteen näkökulmasta.
Lisäksi työn tekninen toteutus voisi olla paljon parempi mitä tulee sisällysluetteloon, lähdeluetteloon, lähteiden määrään, lähdeviittauksiin jne. Mielestäni se riittää, että tiedän mitä parannuksia työhöni voisi tehdä ja miten sitä pitäisi kehittää.
Ei työn tarvitse olla täydellinen kun se palautetaan eikä siitä tarvitse edes saada hyvää arvosanaa. Olennaisempaa on oma oppiminen ja oppimisprosessin läpikäyminen sekä työn reflektointi ja kehitys-, muutos- ja parannusideoiden miettiminen.
Työni arviointi oli oikeudenmukainen ja perusteltu ja työn eri osa-alueiden arviointi vastasi omaa arviointiani – oli itse asiassa paikoitellen parempi kuin mitä olisin itse odottanut.
Työni arvioinnissa sain seminaariin osallistumisesta ja opponoinnista arvosanaksi 4 ja sanallisessa arvioinnissa oli todettu, että työstäni välittyi aito innostus aiheeseen sekä perehtyneisyys työni pohjana olleeseen kirjaan. Tämä oli paras mahdollinen palaute jonka saatoin saada ja iloitsin siitä paljon enemmän kuin olisin iloinnut hyvästä arvosanasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti