Kohtaa omat ja organisaation kipu- ja tabupisteet. Mieti mikä tuntuu miellyttävältä ja tee juuri päinvastoin.
“Sanasta luovuus on tullut yhdenlaista hissimusiikkia, se on sana, joka edustaa sellaista, mistä kaikki voivat olla yhtä mieltä ja pitää”. Tämä on pahinta, mitä luovuudelle voi tapahtua.
Meidän täytyy kohdata kaikki epämukava ja suhtautua siihen vakavasti. “Analyyttis-rationaalisella tasolla näemme melko nopeasti, että - - pahantahtoinen luovuus on aivan yhtä todellista kuin mukavammat luovuuden muodot, mutta silti puhumme mieluummin jälkimmäisestä kuin edellisestä.” “Millaista luovuutta emme lähesty siksi, että se ei tunnu riittävän miellyttävältä?”
Luovuudessa on tärkeää oman ajattelun tai organisaation kipu- ja tabupisteiden etsintä. “Jos organisaatio tai yksilö haluaa kehittyä luovemmaksi, paremmaksi kehittämään uusia ideoita, silloin täytyy aloittaa pohtimalla, mitkä ideat ovat kiellettyjä tai mihin on vaikea tartua – kysymykseen luovuuden tabuista.”
“Organisaation tai oman ajattelun kipupisteiden etsiminen ei tietenkään ole helppoa. Kuitenkin se onnistuu, jos sen eteen tekee työtä. Yksi tapa on listata ne viisi asiaa, jotka sinusta ovat tärkeitä työssäsi tai yrityksessäsi, ja yrittää sen jälkeen työskennellä niiden täydellisten vastakohtien parissa.”
“Inspiraatio, kodikkuus ja mukavuus ovat sumuharsoja!”. Luovemmaksi kehittyminen “edellyttää keskittynyttä ja sitkeää työtä olla tekemättä niin kuin tuntuu oikealta, olla menemättä siihen suuntaan mihin intohimo haluaa viedä”. Tämä ei kuitenkaan ole tapa sanoa, että kaikki pitäisi kyseenalaistaa. “On tyhmää kyseenalaistaa kaikki, koska se on jälleen vain yksi muunnos siitä, että haluaa toiminnan olevan mukavaa...”
Ällötys on tärkeää.
Voimme kohdata oman salaisen laatikkomme fenomenologisella tasolla juuri siinä, mikä tuntuu meistä ällöttävältä. On kaksi prosessia, joiden avulla voimme työstää ajatteluamme. Toinen on “prosessi, jolloin opimme asioita; toisin sanoen lisäämme sellaisen olemassa olevan tiedon määrää, joka hypoteettisesti on mahdollista yhdistää. Juuri tähän meillä on tapana keskittyä, koska sitä on varsin helppo työstää.”
“Toinen on luovuuden legimiteettiprosessi, ja juuri sitä yritämme työstää, kun kohtaamme kysymyksen ällöttävästä.” Ällötyksen tunne on hyvä osoittamaan ajattelumme rajoituksia. Kun tunnemme ällötystä, se “on kuin pieni lobotomia”. Tuona hetkenä tunnemme suorastaan fyysisen esteen.”Kaikilla aloilla on sellaista, mitä pidetään sopivana, hienona ja hyvänä. Vallankumouksia synnyttävät sellaiset tekijät, jotka rohkenevat olla piittaamatta näistä.”
Eräänä esimerkkinä Rehn mainitsee yhden maailman parhaimpiin kuuluvan maistelumenyyn The Fat Duck-ravintolaketjussa. Menyystä löytyy etanapuuro. Ravintolan keittiömestari ja omistaja on Heston Blumenthal, jolle ei ole olemassa ällöttävää ruokaa vaan ainostaan ruokaa jota hän ei ole laittanut tai maistanut.
Rehn mainitsee erääksi lempikysymyksekseen sen, “miten usein mietit vanhusten välistä seksiä?”. Rehn toteaa, että vaikka on paljon yli 65-vuotiaita sinkkuja jotka eivät halua olla seksuaalisesti toimettomia, silti eläkeläisdeittailualalta puuttuu yrittäjiä.
“Jos haluat kehittää luovuuttasi, kokoa luettelo kahdestakymmenestä sellaisesta asiasta, joista pidät kaikkein vähiten - - ota mukaan kaikki sellainen, mitä et normaalisti tunnustaisi.” Tehtävän tarkoitus ei ole opettaa rakastamaan kaikkea, vaan auttaa tajuamaan se, että “luovuustyössä on kyse sen kohtaamisesta, mistä mieluummin ollaan puhumatta”. “...pystyt todellakin kehittymään luovemmaksi tulemalla vähän ällöttävämmäksi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti