Sitten oli eräs oidipusolutkerta. Menin sinne tosin varsin myöhään ja jätin olutta edeltävät bileet väliin. Kun eräs ystäväni lähetti minulle tekstarin ja kysyi missä olen, vastasin että “sori, merkkiteoria vei mukanaan ja tulen heti kun olen valmis”. Saatuani yhden blogivastauksen valmiiksi (noin kello yksi yöllä) lähetin sen ja sitten lähdin oidipusoluelle. Ehdin vielä ihan hyvin mukaan. Kantapubimme mentyä kiinni päädyimme vielä jatkoille yhdelle opiskelukaverilleni. Jatkot kestivätkin sitten aamuyhdeksään. Se oli uusi ennätys - edellinen on aamukahdeksaan parin vuoden takaa.
Seuraavana päivänä heräsin iltapäivällä. Illalla menin erään vanhemman tuttavapariskunnan luo syömään. He ovat pariskunta, jonka luona asuin jonkin aikaa ennenkuin sain asunnon Joensuuhun muutettuani. Meillä oli mukava ilta. Vaihdoimme kuulumisia ja he olivat myös laittaneet todella hyvää ruokaa – täyslihapihvejä, salaattia, uunikasviksia... Oi, oi. En voi kuin olla kiitollinen siitä, että köyhä opiskelija tulee hyvin ruokituksi.
Sitten olivat omat synttäribileeni. Ehdotin että pidetään synttärit nyyttäriperiaatteella taloudellisen tilanteeni takia – lupasin tarjota jotakin pientä. Päätin pitää bileet kotonani. Jos minulla ei olekaan muuta tarjottavaa, niin kotini tarjoan mielelläni yhteiseksi ajanviettopaikaksi. Olen aiemminkin järjestänyt bileitä kotonani. Tykkään siitä tunnelmasta, kun kotona on ihmisiä, heillä on jotakin syötävää ja juotavaa ja he voivat viettää aikaa yhdessä. Siitä tulee kotoisa olo ja mieleni tekee käpertyä jonnekin rauhaisaan nurkkaukseen vain kuuntelemaan ihmisten ääniä ja nauttimaan tunnelmasta: sen katselemisesta ja kuuntelemisesta, jos ja kun ihmiset viihtyvät.
Kävin kuitenkin synttäribileitäni varten kaupassa. Jouduin tekemään kompromissin pienen budjetin kanssa, sen kanssa että koin etten voi tuhlata sekä sen kanssa, että halusin tarjota ystävilleni jotakin. Kompromissiksi valitsin sen, että kävin ostamassa tarjottavat Lidlistä mistä ne edullisimmin saa.
Koska oli huono sää ja ruokakassit olivat painavat, talutin pyöräni kotiin. Matkaa kertyi useita kilometrejä, joista viimeiset eturengas tyhjänä - tosin päätin jo Lidlin pihalla seistessäni, että kyllä se matka rakkauden voimalla menee.
Kotiin päästyäni olin niin hikinen, väsynyt ja viluissani että nukahdin nojatuoliini tunniksi melkein saman tien. Olin kuitenkin samalla myös hyvin onnellinen – rakkaus on hyvä voima. Myöhemmin vielä siivosin kotini niin että kaikki oli mahdollisimman valmista kun ystäväni tulivat. Suihkuun en tosin ehtinyt ennenkuin ensimmäinen vieras tuli – tästä alkaa jo muodostua jonkinlainen perinne, että olen vielä suihkussa kun ensimmäinen vieras saapuu.
Synttäribileeni olivat mukavat ja ystäviä tuli kylään päivän ja illan mittaan. Iloitsin suuresti jokaisesta niistä ystävistäni jotka tulivat käymään ja meillä oli mukavaa yhdessä. Ystäväni toivat jokainen mukanaan jotakin herkullista jaettavaa yhteiseen pöytään: viiniä, keksejä, karkkia, sipsejä... Sain myös kahta ihanaa teelaatua joita nautiskelen iltaisin ystäviäni ajatellen sekä kauniita kortteja jotka ovat vieläkin esillä kirjahyllyssäni ja keittiön pöydällä muistuttamassa minua ystävistäni.
Loppuillasta ennen kuin lähdimme hieman pyörähtämään kaupungilla, eräs soittotaitoinen opiskelukaverini soitti syntikkaa. Syntikastani saa myös valmiina erilaisia äänimaailmoja. Osa näistä äänimaailmoista kuulostaa ihan lastenmusiikilta. Hauska opiskelukaverini soitti niitä ja soitti siihen itse sävelkuvioita päälle. En voinut pysyä paikallani, vaan tanssin Oidipuksen maskotin, pehmoapina Bobon kanssa pitkin olohuonetta (myös nojatuolilla loikkien).
Tämä opiskelukaverini on varsin taitava soittaja. Mietin hänen soittaessaan mm. sitä, miten paljon enemmän ihmiset voivat olla yhdessä kuin yksin. Kun ihmiset kokoontuvat, jokainen voi tuoda jotakin itsestään muille joka yhdessä jaettuna tuottaa paljon iloa. Yksi antaa kotinsa käyttöön, toinen soittotaitonsa, kolmas tuo viiniä, neljäs tuo sipsejä, viides karkkia jne. ja kaikki tuovat oman ainutlaatuisen ihanan persoonansa. Se on Doltolaisittain tunteiden leipää ja ajatusten viiniä.
Lähdimme käväisemään kaupungilla. Matka oli ratkiriemukas. Pohdimme mm. tilhien kännikuvioita kun ne ovat syöneet käyneitä pihlajanmarjoja. Kaupungilta vielä yksi pari kaveria tuli luokseni jatkoille. Muutaman tunnin istuimme ja juttelimme ja menimme nukkumaan joskus aamulla puoli kuuden aikoihin. Sanoin että kaapissa on vielä jauhelihaa jota voi paistaa, olutta saa juoda ja muutenkin saa syödä kaikkia tarjottavia. Aamulla heräsin siihen, että toinen näistä nuorista miehistä koputti makuuhuoneeni oveen ja sanoi “Sinna, tuu syömään jauhelihaa ja katsomaan Salkkareita”. Se oli todella mukava aamuherätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti