Narsistin kanssa peilaus ei onnistu.
Itse asiassa narsistin kanssa peilaus onnistuu joiltakin osin tehokkaammin kuin muiden kanssa. Miksi? Siksi, että ko. dynamiikka on kuin suurennuslasi joka näyttää oman dynamiikan vahvuudet ja heikkoudet äärimillään. Toki pitkän ajan vuorovaikutus voi tuottaa itselle ainakin osittain väärän minäkuvan.
Projektio.
Käsite projektio on mielestäni vaikea ymmärtää jos sitä ei koe. Sitten kun sen kokee, teoreettinen käsite avautuu paljon paremmin. Projektio on lahja. Sen avulla voi pyrkiä ymmärtämään toisen ihmisen dynamiikkaa: toisesta ihmisestä tulevat projektiot ovat oman dynamiikan kautta suodattunut ikkuna toisen ihmisen kokemusmaailmaan. Se on tosin varsin vaativaa, sillä toisesta ihmisestä tulevat projektiot alkavat jossain vaiheessa vaikuttaa omaan dynamiikkaan ja muuttaa sitä - tavalla joka ei ole pelkästään mukavaa.
Väitän että projektion vastaanottaminen vaatii jossain mielessä avoimuutta uusille kokemuksille, halua ymmärtää toista ihmistä sekä uskallusta ottaa omaan dynamiikkaan toisen ihmisen dynamiikan piirteitä jotka voivat olla ainakin osin ennustamattomia.
Samalla joutuu teroittamaan mahdollisimman teräviksi omia itsehavainnan välineitään että tietäisi, mitkä ovat todella omia ajatuksia, emootioita ja kokemuksia ja mitkä toiselta tulleita projektioita. Voi olla, että toinen projisoi sinuun jotakin mitä hänestä itsestään puuttuu tai mitä hän ei itsessään havaitse.
Samalla joutuu tekemään mahdollisimman kriittistä ja realistista itsearviota. Ei toki olisi kovin realistista tai itsekriittistä väittää, että itsessä havainnoidut asiat ovat vain toisen projektioita - erityisesti jos nämä havainnot eivät ole oman minäkäsityksen kannalta miellyttäviä. Jos haluaa käyttää projektiota toisen ihmisen ymmärtämiseen, täytyy antaa toisen dynamiikan vaikuttaa vapaasti omaan - mikä voi olla hieman pelottavaakin. Lisäksi täytyy sietää kasvanutta itsetietoisuutta omien ei-niin-miellyttävien itsehavaintojen suhteen.
Narsisti ei ole tietoinen omasta dynamiikastaan.
Fail. Jotkut ovat: tiedostavat ainakin osin omia rajoituksiaan, problematiikkaansa, sitä mikä on vaikeaa ja miksi ja minkälaisia emootioita ja kognitioita kaikki em. tuottaa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä näy ulospäin, varsinkaan jos ihmistä ei oikeasti tunne. Olen vakaasti sitä mieltä että joskus läheltä, henkilökohtaisessa suhteessa, näkee paremmin kuin kaukaa, teoreettisen etäisyyden päässä.
Narsisti on empatiakyvytön.
Pidän empatiarajoitteista parempana ilmaisuna. Toisaalta, olemme kaikki jossain määrin empatiarajoittuneita - toisen ihmisen kokemukseen kun ei ole välitöntä pääsyä. Kukaan ihminen ei voi ymmärtää täysin kaikkia muita ihmisiä. Ja rajoituksiaan voi myös oppia kääntämään vahvuuksiksi; kysymyshän on ensisijaisesti yksilö-ympäristö-yhteensopivuudesta. Joissakin ympäristöissä empatiarajoitteisuus voi tehdä ihmisestä funktionaalisemman.
Narsistilta ei saa suunvuoroa eikä omaa tilaa.
Jos kaikki puheliaat ihmiset olisivat narsisteja, heitä olisi sitten hyvin paljon. Jos toinen ihminen puhuu siitä, mikä hänelle on tärkeää, miksi siihen pitäisi suhtautua negatiivisesti? Antaa sen ihmisen puhua, joka osaa ja haluaa. Minusta on ihanaa olla välillä vain hiljaa ja kuunnella varsinkin jos toisella on jotain relevanttia sanottavaa.
Eikä tuo väite muutenkaan pidä aina paikkaansa. Toinen voi osata olla hiljaa, rauhoittua ja antaa tilaa jos siihen tarjotaan sopiva (vuorovaikutus)ympäristö. Tätäkään ei näe kuin riittävän läheltä. Jokainen joka kritisoi toista siitä ettei häneltä saa suunvuoroa, voikin miettiä, onko hän itse pyytänyt suunvuoroa saati ehdottanut toiselle että hän voisi olla välillä hiljaa. Jos ei, niin sitten ei voi tietää mikä vaikutus tällaisella pyynnöllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti