Esteettinen kokemus - symbolijärjestelmien yhtenevyyttä? - Philip Glassin musiikin inspiroimana

Eräs mielisäveltäjäni on Philip Glass. Hän on säveltänyt mm. elokuvamusiikkia esimerkiksi elokuvaan Illusionist (Silmänkääntäjä). En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta löysin joskus Philip Glassin musiikkia youtubesta etsiessäni erään elokuvan kohtauksen. Siinä yksi elokuvan päähenkilöistä, taikuri Eisenheim, puhuu ajasta (kuten siitä miten inhimillistä on haluta että aika kulkisi joskus nopeammin, joskus hitaammin). Tässä kohtauksessa hän saa appelsiinipuun kasvamaan nopeutetusti - tai ainakin saa tuotetuksi yleisölle uskottavan illuusion.

Tämä kohtaus (joka löytyy youtubesta hakusanoilla "The Illusionist - Orange Tree") kiinnitti huomiotani siksi, että siinä Glassin musiikki sopi täydellisesti yhteen appelsiinipuun kasvun kanssa. Aivankuin jokainen nuotti olisi ollut yhteensovitettu versovien lehtien kanssa. Visuaaliset ja musiikilliset merkit - jos niitä sellaisiksi haluaa kutsua - tuntuivat yhteneviltä.

Samalla mietin, että kenties ainakin joskus kokemus harmoniasta ja estetiikasta on kokemus erilaisten symbolijärjestelmien yhteneväisyydestä. Tai sitten on kyse siitä, että erilaisten symbolijärjestelmien (kuten kuvan, sanan, musiikin eri osien) merkit viittaavat mielessä samaan kohteeseen. En ole varma. Sen vain tiedän, että kokemuksellisesti varsinkin erilaisia taiteenmuotoja yhdistelevissä elämyksissä on eroja. Kokemus siitä, että kuva ja musiikki eivät aivan sovi yhteen on erilainen kuin kokemus musiikin ja kuvan täydellisestä yhteensopivuudesta.

Mitä muuten tulee juuri kyseiseen Glassin kappaleeseen, ko. sävellys kokonaisuudessaan löytyy hakusanoilla "The Illusionist Soundtrack - 05 The Orange Tree". Muita kauniita ja mielenkiintoisia sävellyksiä ovat mm. The hours, Glassworks, Opening, Freezing, Japura river, metamorphosis 1, Morning Passages, The Kiss, Ravi Shankar & Philip Glass - Meetings Along The Edge!...

The hours-kappaleesta minulla on muisto eräältä kesältä. Kuuntelin kyseistä kappaletta kotonani tietokoneen ääressä. Katselin ikkunasta ulos. Ensin ulkona paistoi aurinko, sitten alkoi jossain vaiheessa hieman sataa ja lopuksi paistoi taas aurinko. Erityiseksi kokemuksen teki se, että kun kuuntelin hours-kappaletta, sade alkoi samaan aikaan kuin musiikissa kuului säveliä jotka tuntuivat vastaavan sadepisaroita (vaikka kappale ei kai sateesta kerrokaan). Kyseinen sävellys kuvasi sillä hetkellä täydellisesti sitä maisemaa jota ikkunasta katselin.

Kappaleessa "freezing" on myös hyvät sanat. Alku menee näin:

If you had no name
If you had no history
If you have no books
If you had no family

If it were only you
Naked on the grass
Who would you be then?

Hyvä kysymys. Omasta puolestani vastaus on, että sitten tuskin olisin olemassa samassa mielessä kuin nyt koen olevani. Ihmisen mieli syntyy dialogista ja minuutta ei todella ole olemassa ilman merkityksellisiä toisia ihmisiä. Suurin osa toiminnasta liittyy kuitenkin aina tavalla tai toisella toisiin ihmisiin.

Japura river taas kuulostaa... Joelta. Kuuntelen mielelläni Glassin musiikkia kun kirjoitan. Toistuvat rakenteet tekevät mielen rauhalliseksi ja levolliseksi, kauneus taas inspiroi luomaan. Glassin musiikilla on kyky olla samaan aikaan sekä innostavaa ja luomisen energiaa antavaa että integroivaa ja luomisen energian keskittävää. Eräs kappale joka saa minut ajattelemaan nopeammin ja luovemmin on Ravi Shankar & Philip Glass - Meetings Along The Edge!.

Mitä perinteisiin älykkyys- ja luovuustesteihin tulee, niiden ihmiskäsitys on että yksilön älykkyys ja luovuus on palautettavissa yksilöön. Olen tästä eri mieltä. Jos löydän uusia sanallistamisen tapoja, keksin uusia ajatuksia, löydän uusia kuvallisia muotoja ja koen erilaisia tunteita kuunnellessani Philip Glassin musiikkia niin voiko nämä uudet asiat, tunnekokemukset ja oppimisen kokemukset todella palauttaa vain yhteen yksilöön? Mielestäni ei voi.

Jos esimerkiksi kirjoitan esseetä läppärillä tai piirrän ja väritän jotakin kuvaa sekä kuuntelen Philip Glassia, niin se teksti ja kuvat jotka syntyvät ovat emergenttejä tuloksia järjestelmän toiminnasta. Järjestelmän, johon kuulun minä (mutta vain yhtenä osana). Muita osia ovat kaikki ne ihmiset jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet kehitykseeni, tekniset apuvälineet (kuten läppäri, kynä, värikynät, paperi) jotka mahdollistavat symbolisten muotojen antamisen omille kokemuksille sekä Glassin musiikki.