tiistai 29. maaliskuuta 2011

Alf Rehn: vaarallinen ajattelu - arvioi ympäristösi uudelleen II

Halutaanko luovuutta oikeasti?

“...johtamisen luonteeseen ei kuulu pitää luovuudesta omissa organisaatioissa.” Luovuus ja organisaatio saattavat jopa olla ristiriidassa keskenään. “ Luovuus ei yksinomaan auta yritystä.

...luovissa ihmisissä voi olla usein sellaisia piirteitä kuten itsekeskeisyyttä, kiivasta temperamenttia, vaikeuksia viedä projektia loppuun ja lukuisia muita paheita, joiden vuoksi he ovat hankalia työtovereita. - - aina he vain eivät ole mutkattomia tai mukavia, eivätkä he käyttäydy aina hyvin – samoin kuin ei käyttäydy itse luovuuskaan!”

Organisaation johtaminen on tasapainoilua luovuuden, toiminnan ja tuotannon välillä. “Luovuus on yritysmaailman karkkia”. Karkkia ei pidä saada lisää koko ajan, kuten ei luovuuttakaan. “Luovuus saa energiansa erilaisuudesta, siitä että se on tavallisen vaihtoehto, rikkoo normaalin rajat.” “Organisaatioissa on oltava tietty määrä tylsyyttä - - johtajien täytyy ajatella organisaation vakauden tarvetta.”

Organisaation tulee voida vaihdella luovan energian vapaasta virtauksesta tuotannon ja tehokkuuden hallitsemaan kauteen ja päinvastoin. “Organisaatioilla on taipumusta juuttua jommallekummalle raiteelle.”


Yksilö ei ole niin tärkeä kuin voisi luulla

Elämme kulttuurissa, joka uskoo myyttisen luovan yksilön romantisoituun ihanteeseen. Kuitenkin elämme “mutkikkaassa maailmassa, jossa luovuutta voi ilmetä verkostoissa, tiimeissä, hajanaisissa ryhmissä.” Luovuus syntyy “useampien aivojen välillä” ja “suuret edistysaskeleet tapahtuvat yhteistyön tuloksena tai pienempien edistysaskelten ketjuina”.

Konfiliktit ovat sekä kivoja että rakentavia. On tärkeää hyväksyä se, että toiset voivat kyseenalaistaa ja romuttaa oman ajattelun. Samalla voidaan pyrkiä antamaan ja ottamaan vastaan “jaettua kritiikkiä”, jossa kritiikki kohdistyy ryhmän yhdistettyihin olettamuksiin.

On kuunneltava enemmän ja hallittava vähemmän. “Miksi yritykset ovat niin huonoja ottamaan vastaan ideoita asiakkailtaan?” Eräs vastaus on, että silloin joudumme suojautumaan, koska haluamme uskoa yksilön ylivaltaan johon kuuluu myös tunne omasta tärkeydestä. “Nöyryys strategisena prosessina on elinkeinoelämässä vasta kehdossaan.” “...hallinta siirtyy yhä enemmän yrityksen insitutionaalisten seinien ulkopuolelle.”

“...joissakin tilanteissa riskinä on suorastaan, että panostukset henkilökunnan luovuuteen tekevät yrityksestä vähemmän luovan!” Näin käy silloin, jos tehdään esimerkiksi sellaisia luovuusharjoituksia joissa ripustaudutaan siihen ajatukseen että yksilön pitää olla luovuuden hallitsija.

“Kaikkein parhaassa tapauksessa luovuus on tapa tehdä maailmaa osaltaan paremmaksi.” Tässä meidän on tärkeää ymmärtää, että emme ole aina itse pääosassa emmekä ole niin tärkeitä kuin haluaisimme luulla.


Moninaisuuden moninaisuus

“On yksinkertaisesti helpompi kuvitella yhdentyyppistä moninaisuutta kuin toisenlaisuutta.” Moninaisuus nähdään usein joidenkin ominaisuuksien kautta. “...jos emme enää katso jotain tiettyä ominaisuutta, mistä paloista me silloin rakennamme moninaisuuden? - - millainen moninaisuus meitä johtaa kohti suurempaa luovuuta?” “...kun puhutaan moninaisuudesta ja luovuudesta, täytyy lähteä liikkeelle kysymyksestä “millaista moninaisuutta?”” Ratkaistava ongelma täytyy pystyä “sovittamaan oikeantyyppiseen moninaisuuteen” - “me emme koskaan tarvitse vain yhdentyyppisiä ihmisiä - - edes pelkästään luovaa tyyppiä.”

Kaikkien ei tarvitse olla luovia, joskus luovuus on suorastaan hyvän elämän tiellä. Vaikka joidenkin tutkimusten välillä luovuuden ja hyvinvoinnin välillä on kytkentä, emme voi vaatia “organisaation ihmisiltä joidenkin tiettyjen luovuuden vaatimusten täyttämistä” - “jokainen luova organisaatio tarvitsee myös ihmisiä, jotka edustavat “ei-luovaa”...”

“Moninaisuus kaikissa eri muodoissaan pitäisi ymmärtää niin, että emme lyö edeltä käsin lukkoon, mitä moninaisuuden kuuluu olla, ja samalla meillä pitäisi olla herkkyyttä ymmärtää, että moninaisuus syntyy aina jossain yhteydessä.” Moninaisuuden “täytyy kehittyä organisaation todellisuudesta ja miljööstä” ja sen tulisi olla yksi tapa “kohdata se, mikä on olemassa salaisen laatikkomme ulkopuolella”. “Mikään ei toimi aina, mutta kaikki toimii joskus.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti