Rakkaus, rakastuminen ja ihastuminen ovat kaikki tiloja jotka voisi luokitella mielenterveyshäiriöksi. Käytän tässä tässä kuvauksessa kaikista edellämainituista tiloista yhteisnimitystä rakkaus – yksinkertaisesti siitä syystä, että pääsen erittelemästä näitä kolmea käsitettä analyyttisesti eikä minun aina tarvitse kirjoittaa kolmea sanaa erikseen. Päädyimme tämän kirjoituksen ajatuksiin erään opiskelukaverimme kanssa.
Suojaavat tekijät.
Niitä ei ole. Rakkauteen voi empiiristen havaintojen mukaan sairastua kuka tahansa, missä tahansa, milloin tahansa.
Äkillinen toimintakyvyn lasku
Rakkaushäiriölle tyypillistä on, että siitä kärsivä unohtelee kaikkia muita paitsi rakkauden kohteeseen liittyviä asioita tavalla joka saattaa haitata arkipäivästä selviämistä. Se voi tuntua hämmentävältä, että rakkaushäiriöinen saattaa muistaa erilaisia sosiaalisesti epärelevanteilta vaikuttavia yksityiskohtia rakkautensa kohteesta mutta saattaa samaan aikaan unohtaa jopa oman nimensä tai sen, missä asuu. Tämä on kuitenkin rakkaushäiriöiselle tyypillistä toimintaa. Eräs hyvä tapa testata em. käyttäytymistä on kysyä potilaalta, mikä hänen nimensä on tai missä hän asuu. Jos potilas vastaa tuloksesi rakkauden kohteen nimen, tila on vakava.
Äkillisen toimintakyvyn laskun määrä on suoraan verrannollinen etäisyyteen rakkauden kohteesta. Mitä lähempänä rakkauden kohde on, sitä merkittävämpiä äkilliset toimintakyvyn laskuun liittyvät muutokset yleensä ovat.
Toimintakyvyn laskuun saattavat liittyä erilaiset motoriset häiriöt (henkilö saattaa kuvata kokemustaan esimerkiksi siten, että hän istuisi tuolista ohi vaikka tuolia ei tilassa edes olisi), puhekyvyn häiriöt (henkilö alkaa yhtäkkiä änkyttää tai puhuu katkonaisesti tai sekavasti), hermoston yliaktivoituminen (henkilö saattaa punastua, täristä, hikoilla jne.).
Pakkoajatukset ja -toiminnot.
Rakkaushäiriöön sairastuneilla esiintyy hyvin usein erilaisia pakkoajatuksia ja -toimintoja. Yleisimpiä ovat mm. “pakko saada toi”-tyyppiset toistuvat ajatukset. Hyvin yleistä on myös, että rakkaushäiriöön sairastunut kokee nk. yleistynyttä rakkaudenkohteenajattelua: mikä tahansa asia on assosioitavissa jollain tavalla rakkauden kohteeseen.
Tämä saattaa aiheuttaa hankaluuksia henkilökohtaisissa suhteissa kun rakkaushäiriöön sairastunut palauttaa kaikki arkipäiväisetkin keskustelut aina tavalla tai toisella rakkauden kohteeseensa liittyviin aihepiireihin riippumatta siitä kuinka epäsopiva konteksti on.
Rakkaushäiriöön sairastunut saattaa ajatella rakkauden kohdetaan hyvin usein, joskus jopa ns. “joka hetki ja kaikkina muinakin aikoina”. Joskus tämä jatkuva rakkauden kohteen ajattelu purkautuu normaalia unirytmiä häiritsevänä toimintana, kun rakkaushäiriöinen jää keskellä yötä tuijottamaan rakkauden kohteensa kuvaa tuntikausiksi ja unohtaa mennä nukkumaan. Rakkaushäiriöllä onkin todettu olevan positiivinen korrelaatio unihäiriöiden kanssa.
Aistiharhat.
Useat vieraat kadulla kulkijat näyttävät lähes varmasti rakkauden kohteelta. Tämä muistuttaa Pasila-ohjelmasta tuttua Phil Collins-darraa jossa kaikki kadulla kulkijat näyttävät Phil Collinsilta ja päässä soi Phil Collinsin musiikki ilman taukoa.
Lopputuloksena tästä rakkauskrapulasta saattaa olla itselle täysin tuntemattomien ihmisten lähestyminen maaninen hymy kasvoilla: “hei, onpa kiva nähdä sinua eikun anteeksi et se ollutkaan sinä, tai siis olit sinä, mutta et se sinä jonka luulin sinun olevan, tai siis...”
Tällaisten kohtaamisten toistuessa rakkaushäiriöön sairastunut saattaa alkaa vältellä julkisilla paikoilla liikkumista tai liikkua julkisilla paikoilla paperipussi päässä. Toisaalta kaupungilla kulkeminen voi muuttua myös sitä haastavammaksi ongelmanratkaisutehtäväksi, mitä enemmän kaupungilla liikkuu välteltäviä tuntemattomia ihmisiä.
Havainnoinnin vinoutuminen
Havainnoinnin kohteen toiminnasta pyritään etsimään mitä tahansa viitteitä jotka antaisivat ymmärtää kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Lisäksi kaikki mitä rakkauden kohde tekee, tulkitaan aina positiivisesti ja aivan ihanaksi riippumata siitä, onko se sitä. Tätä kutsutaan nk. vaaleanpunaiset rillit päässä-syndroomaksi. Siihen on tuloksetta kokeiltu hoitomuotona realististen näkökohtien kertomista, pussillista jääpaloja niskaan jne.
Narsististen ja epäkypsien defenssien käyttö.
Jos rakkauden kohde ei vastaa tunteisiin, tyypillisiä epäkypsiä defenssejä tilanteessa ovat mm. kohteen arvon kieltäminen “no ei olis kiinnostanutkaan, ei ollut riittävän hyvä mulle” tai humalahakuinen juominen – monet rakkaushäiriöön sairastuneet kuvaavat jälkimmäistä kokemustaan sanoilla “oli pakko vetää perseet kun pisti niin vituttamaan tämä tilanne”.
Yleinen epänormaali käyttäytyminen.
Kaikki normaalina ja normatiivisena pidetystä käyttäytymisestä poikkeaminen, jota ei voi selittää johtuvan esimerkiksi liiallisesta alkoholinkäytöstä, aivovammasta jne. Tosin nk. onneton rakkaus saattaa myös aiheuttaa edellämainittuja asioita. Kuten yleensäkin mielenterveydenhäiriöissä, syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia.
Hoito.
Tehokkain hoitomenetelmä on vierihoito rakkauden kohteen kanssa. Tämä tosin ei poista oireita kokonaan vaan saa ne usein vain muuttamaan muotoaan. Joskus tämä voi myös johtaa moniin uusiin oireisiin, kuten vakavaan seurusteluun, hallitsemattomaan tai hallittuun lisääntymiseen, avioliittoon jne. Em. aiheuttamaa problematiikkaa (kuten valtataisteluja siitä, mistä kohtaa hammastahnatuubia kuuluu puristaa tai pitääkö wc-pöntön kannen olla alhaalla vai ylhäällä) ei kuitenkaan käsitellä tässä yhteydessä.
Jos tavoitteena on rakkaudesta parantuminen suhteessa kohteeseen, silloin pitäisi potilaan mielellään viettää useampi kuukausi rakkauden senhetkisestä kohteesta eristettynä. Aina tosin tämäkään ei auta – tiedetään tapauksia joissa potilas on edelleen sairastanut häiriötä useamman kuukauden eristyksestä huolimatta. Usein tämä johtuu siitä, että potilailla on taipumus jatkaa kohteeseen liittyvien mielikuvien ylläpitoa fyysisestä eristyksestä huolimatta.
Tähän auttaa ainoastaan se, että potilaalle järjestetään niin paljon toiminnallisia virikkeitä, ettei rakkauden kohteen ajatteleminen ole mahdollista. Tämäkin on tosin haastavaa, sillä potilailla on usein voimakas taipumus assosioida mikä tahansa asia rakkauden kohteeseen senhetkisestä toiminnan sisällöstä riippumata. Potilailla on myös todettu taipumusta eristyksistä karkaamiseen.
Hoidossa hyviä asiakkaan tilaa selventäviä kysymyksiä ovat mm. “tekikö kipeää kun järki lähti?”. Jos asiakas vastaa “ei, se oli aivan ihanaa!” hänen tilansa on todennäköisesti vakava.
Hoitoennuste
Yleensä ei kovin hyvä. Noin 99 %:lla rakkauteen sairastuneista oireet uusivat säännöllisesti koko elämän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti