Eräänä iltapäivänä minun piti lukea yliopiston kirjaston lukusalissa etiikan tenttiin (filosofia on toinen sivuaineeni). Törmäsin kuitenkin opiskelukaveriini ja hänen kaveriinsa jota en ollut tavannut aiemmin. Meillä oli heti tosi hauskaa yhdessä. Nämä kaverit olivat lähdössä syömään kevätrullia. Päätin lähteä mukaan. Juuri silloin kun on eniten sellainen tunne, että ei ole aikaa itselle eikä ystäville ja on oikeastaan niin kiire ettei ehdi mitään, juuri silloin on oikea hetki ottaa sitä aikaa.
Vietimme hauskoja hetkiä yhdessä kevätrullia nautiskellen ja heittäen hyvää läppää. Vatsalihaksiin sattui sen nauruterapian jälkeen. Kovaääninen ilonpitomme tosin taisi herättää ympäröivissä pöydissä hieman pahennusta.
Koska halusin syödä ystävieni kanssa mutta minulla ei ollut juuri rahaa ja superegoni oli sitä mieltä että minun tulisi elää säästeliäästi koska olen toisille ihmisille velkaa, päädyin siihen lopputulokseen että tilaan kevätrullia pienemmän ja edullisemman annoksen ja syön sen hitaammin. Kun syö hitaasti, tulee pienemmästäkin annoksesta kylläiseksi. Lisäksi halusin että kaikilla on mukavaa - ja tiedän että empaattisista ystävistäni ei olisi ollut mukavaa, jos olisin katsellut nälkäisen näköisenä heidän aterioivan.
En sanonut tästä mitään. Ystäväni kuitenkin huomasi asian ja kerroin että hidastettu ateriointini oli strateginen veto ja selitin syyn. Ystäväni sanoi sen olevan sosiaalisesti älykästä. Itse en ollut miettinyt asiaa sen kummemmin – kunhan olin pyrkinyt kaikkien kannalta positiivisen lopputuloksen tuottavaan ongelmanratkaisuun. On hämmästyttävää, miten jotkut itselle itsestäänselvät asiat voivat saada kokonaan uuden katsantotavan ystävien empaattisessa sanallistamisessa. Tämä ystäväni on muutenkin taitava huomaamaan ihmisistä heidän hyvät puolensa ja kertomaan niistä heille sekä antamaan hyväksyntää ja positiivista tukea.
Kevätrullat olivat todella hyviä ja oli ihanaa syödä yhdessä tämän vanhan ystäväni ja uuden kaverini kanssa. He ovat hulvattoman hauskoja ja oivaltavia. En katunut päätöstäni lukemisen sijasta valita heidän seuransa.
Sitten oli erään ystäväni synttärit toisessa kaupungissa. Lähdin sinne suoraan etiikan tentistä eräänä perjantaina muutaman muun ystävän kyydillä. Meitä oli sitten synttäreillä yli kymmenen hengen porukka viettämässä kokonaista viikonloppua yhdessä. Illalla söimme tortilloja ja vietimme leppoisaa koti-iltaa yhdessä.
Lauantaina kävimme mm. jäällä kävelemässä ystäväni perheen koiran kanssa, teimme herkullista ruokaa pihalla olevassa kodassa, saunoimme ja illalla lähdimme baariin. Synttäreitä juhliva ystäväni oli nähnyt paljon vaivaa ruokia ostaessaan ja laittaessaan, koristellessaan vanhempiensa kodin juhlanviettopaikaksi ja valmistaessaan meille nukkumapaikat viikonlopuksi. Sellainen vaivannäkö toisten ihmisten eteen on arvostettavaa.
Baarissa päätimme muiden ystävieni kanssa laulaa tälle synttärisankarille omistetun laulun karaokessa. Lauloimme Tik Takin “Heilutaan”: “Pidä kiinni hei mua /
Niin mä pitää voin sua / Kyllä kavereilta pitää aina saada tukea... Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta / Ehkä väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta...”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti