Eettisen tietoisuuden lisääntyminen.
Huomaa entistä selvemmin, miten vaikeita ja monimutkaisia erilaiset ihmissuhteisiin liittyvät eettiset kysymykset ovat. Jos tiedostaa toisen haitalliset vaikutukset itsessä (myös sellaiset jotka eivät ole itsestä riippuvia) ja arvelee että toinen saattaa toimia jotakuta toista kohtaan vahingoittavasti, miten pitäisi toimia? Eikö silloin ole osasyyllinen jos vain seurailee sivusta? Mitä pitäisi tehdä ja miksi? Kuinka paljon omaa elämää voi laittaa likoon?
Samalla asiaa vaikuttaa se, että tunnet empatiaa kaikkia osapuolia kohtaan ja koet että pystyt jossain määrin asettumaan kaikkien osapuolten kokemusmaailmaan. Lisäksi pystyt havainnoimaan itsessäsi niitä piirteitä ja käyttäytymismalleja joita toisessa kritisoit. Ja samalla tiedät että riippumatta siitä mitkä omat motiivisi ovat, ne saatetaan tulkita ulkopuolelta toisin. Ja lisäksi joutuu todella syvällisesti tarkastelemaan omia motiiveja. Tämä kaikki aiheuttaa melkoisia ristiriitoja. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että ihmiselle (varsinkin tulevalle psykologille) tekee hyvää joutua ratkomaan myös henkilökohtaisen elämän puolella monimutkaisia ja ristiriitaisia ongelmia.
Samalla ymmärtää sen, millaista apua tämäntyyppisissä ristiriitatilanteissa ihminen mahdollisesti tarvitsee ja että ihmisen toimintaa ja ajattelua ei todellakaan pidä ennaltatulkita. Siinä jos missä voi mennä metsään.
Tiukkaa vääntöä itsen kanssa.
Se ei ole minulle kovin tyypillistä, että kokisin ihmissuhteissa vihaa tai kostonhalua. Suutun kyllä joskus, mutta lepyn nopeasti - ja suurin osa tuntemistani ihmisistä ei herätä minussa kiukkua. Jos koen negatiivisia tunteita, ne sijoittuvat yleensä enemmän suru-mielipaha-akselille. Enkä jälkimmäistäkään koe kovin usein vaan koen yleensä oloni vuorovaikutuksessa toisten (varsinkin kaikkein läheisimpien ystävieni kanssa) turvalliseksi ja vuorovaikutuksen laadun hyväksi.
Siksi onkin tehnyt hyvää huomata, miten joku ihminen voi herättää todella intensiivisiä negatiivisia tunteita - ja miten toinen ihminen pystyy jossain määrin hallitsemaan omia kognitioita sekä pompottamaan emootioita jotka eivät yleensä heilahtele noin vain laidasta laitaan.
Samalla joutuu tekemään tietoisia valintoja sen suhteen, että ei käytä näitä negatiivisia emootioita epäeettiseen toimintaan. Samalla joutuu ylittämään oman dynamiikkansa ja tekemään tietoisesti työtä sen eteen, että ei käytä toiseen narsistisia defenssejä vaikka kuinka mieli tekisi vaan pystyy näkemään toisen hyvät puolet, omat heikkoudet sekä sen, mitä tilanteesta voi oppia ja miten kokemusta voi käyttää oman toiminnan kehittämiseksi eettisemmäksi.
Empaattinen samaistuminen (suhteessa ihmisiin jotka ovat kokeneet jotain samanlaista).
Oma suhtautumistapa oman elämän kokemuksiin ja suhtautumistapa toisiin ihmisiin tulee erottaa toisistaan. En sanoisi samoja asioita kokeneelle: olepa nyt vain iloinen kokemuksestasi ja ota se oppimisen kannalta - en tietenkään. Jokaisella on omistusoikeus omaan kokemukseensa ja erityisesti psykologin tehtävänä ei ole kertoa asiakkaalle, mitä asiakkaan pitäisi kokea ja miksi.
Narsismin ja psykopatian negatiivisista vaikutuksista muihin ihmisiin on kirjoitettu jo paljon ja hyvää tekstiä. Siksi en tässä nyt lähde kokemusmaailmani negatiivisia ulottuvuuksia luetteloimaan. Sen voin kuitenkin sanoa, että omien kokemusten pohjalta on helpompi ymmärtää tiettyjä asioita - kuten millaisia reaktioita tietyntyyppiset vuorovaikutussuhteet voivat saada ihmisessä aikaan.
Ihmistä ei voi ymmärtää kontekstistaan irrotettuna ja esimerkiksi se mikä saattaisi vaikuttaa ulospäin kummalliselta, muuttukin ymmärrettäväksi kun tarkastelee ihmistä kontekstissaan: hän voi esimerkiksi joutua käsittelemään jonkun toisen projektioita ja reagoida jonkun toisen ihmisen käytökseen - sellaiseen käytökseen jonka olemassaoloon tuntuisi vaikealta uskoa jos ei olisi asiaa kokenut.
Minkä on kerran oppinut, sen voi opettaa toisille.
Omien kokemusteni pohjalta jouduin kehittämään itselleni muutaman selviytymismetodin jotka osoittautuivat sekä varsin toimiviksi että tehokkaiksi ja lisäksi eettisesti kestävällä tavalla. En tähän niitä metodejani kirjoita, mutta olen niihin varsin tyytyväinen. Sen, minkä on kerran oppinut, voi opettaa toisille. Jos joskus joku läheiseni on vastaavantyyppisessä tilanteessa, voin antaa omat kokemuspohjaiset välineeni kokeiltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti