Keväällä kun persoonallisuuspsykologian tenttikirja, flunssa ja lopulta tentin nukkuminen pommiin ja muutamat muut syyt aiheuttavat äreän mielentilan, menin lopulta myttyyn menneen tenttipäivän iltana istumaan hetkeksi rauhallisen koti-illan merkeissä erään tietojenkäsittelytiedettä opiskelevan ystäväni luokse.
Mietin, jaksaisinko lähteä vai en, mutta lähdin kuitenkin. Ilta oli todella mukava ja vei äreyteni mennessään. Opin myös uusia asioita ja huomasin jälleen kerran sen, miten paljon maailmassa on tiedettävää ja miten vähän tiedän. Tietojenkäsittelytieteen oppikirjat näyttivät vaikeilta, en todella ymmärtänyt niistä mitään. Samalla opin mm. avoimen ja suojatun lähdekoodin eron jne.
Sitten opiskelijaystäväpariskunnallani oli kotibileet. Tupa oli täynnä porukkaa. En ehtinyt päästä ovea pidemmälle tai edes riisua päällystakkiani, kun pari opiskelukaveriani kiiruhti huoneen poikki, loikkasi syliini, rutisti kunnolla ja sanoi "ihanaa että tulit, tuot aina tullessasi energiaa". Nämä ystäväni ovat myös itse varsin energisiä ja varmaankin osa siitä, minkä he näkivät minussa, on heijastuksia heidän omasta ilosta ja energiastaan. Sitten yhdessä kerroimme toisillemme, kuinka energisiksi toisemme koemme ja energiamme vain lisääntyi siitä.
Minkälainen vaikutus yhteisesti jaetuilla myönteisillä sanoilla voikaan olla. Tunnen kiitollisuutta näistä ystävistäni joiden kanssa saan olla. Muutenkin ilta oli mukava. Tarjolla oli hyvää naposteltavaa ja erityisesti laadukasta seuraa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ihmisiä, joita ei ole vähään aikaan nähnyt – kaikki kun eivät millään aina ennätä kaikkiin tapahtumiin.
Sitten oli illanvietto ensin erään opiskelukaverini ja ystäväni synttärien merkeissä tämän ystävän kotona. Yhdessä vaiheessa iltaa seisoimme kaikki ringissä, lauloimme yhdessä tälle ystävälle onnittelulaulun ja jokainen myös kertoi jotakin myönteistä tästä ystävästä. Sitä kyllä löytyikin. Tämä synttäreitä viettänyt ystäväni on erinomainen tuleva psykologi. Hän on hauska, iloinen, empaattinen, hyvä kuuntelija, ei-tuomitseva asenteiltaan, tekee tarkkanäköisiä huomioita toisista ihmisistä pientenkin vihjeiden perusteella...
Illanvieton jälkeen siirryimme legendaarisen Kerubin avajaisbileisiin. Siellä oli esiintymässä mm. Tuomari Nurmio, Neljä Ruusua, Happoradio, Mariska & Pahat sudet... Sain uusia musiikillisia elämyksiä. Esimerkiksi Happoradion musiikista en ole aiemmin pitänyt; mieleni muuttui kun kuuntelin heitä livenä, erityisesti sellaisia kappaleita joita en ole heiltä aiemmin kuullut.
Tuomari Nurmio on aivan omaa luokkaansa. Hän esiintyi tällä kertaa yksin, soittaen omintakeista sähkökitaraansa. Erään opiskelukaverini ja hyvän ystäväni kanssa hengasimme esiintymislavan edessä ja pompimme tukka hiessä, ulvoimme ja taputimme. Lavan luona hengaava vartija katsoi riekkumistamme vähän pahasti – ehkä hän luuli että hyppäämme kohta lavalle. No emme me sellaista olisi tehneet.
Mutta hei, se on rock-musiikkia. Rokkiin kuuluu positiivinen riehuminen. Eräs ystävistäni bongasi myöhemmin Tuomari Nurmion keikkoja seurailemasta, ja kävimme pyytämässä nimmarit. Pakkohan se oli, Tuomari Nurmio on niin legendaarinen. Pitää varmaan kehystää se nimmari.
Kuuntelimme Happoradiota ja Neljää Ruusua ihan esiintymislavan edessä. Se oli todella energisoivaa. Se on huikea fiilis, miten esiintyjien ja musiikin energia välittyy yleisöön ja miten yleisö voi antaa energiaa takaisin tanssimalla, hyppimällä, laulamalla mukana, huutamalla kannustushuutoja, taputtamalla...
Eräs tuttavani kysyi minulta, miksi pompin. Sanoin, että siksi koska minua pompituttaa ja pomppininen on kivaa. Aina ei tarvitse keksiä jotakin syvällistä syytä sille miksi jokin toiminta on mukavaa – ainakin jos se toiminta on samalla prososiaalista.
Yhdessä kavereiden kanssa pomppininen on prososiaalista: siinä jaetaan yhteinen myönteinen liikunnallis-musiikillis-sosiaalinen kokemus. Lienee myös esiintyjän kannalta mukavaa, että yleisö ei nökötä kuin halot halkopinossa vaan elää musiikin ja esiintymisen mukana. Mm. seuraavia biisejä fiilistelimme yhdessä: Neljä Ruusua - Elän vain kerran; Neljä Ruusua - Luotsivene; Happoradio - Puhu äänellä jonka kuulen; Mariska ja Pahat sudet: sua kaipaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti