Kartesiolaisesta dualismista wikipediapohjalta: "Kartesiolainen dualismi on ontologiseen filosofiaan liittyvä näkökulma, jonka mukaan on olemassa kahdenlaisia, toisistaan perustavalla tavalla eroavia tosiolioita: toisaalta fyysiset, aineelliset oliot, toisaalta henkiset olennot kuten ihmisen tietoinen sielu."
Ruumis-mieli-vastakkainasettelu ei ole ainoa dualismin ilmenemismuoto psykologiassa. Eräs toinen muoto on sukupuolittaminen. Psykologian alan tutkimuksissa hyvin usein eräs tarkastelluista muuttujista on sukupuoli - ja nimenomaan dualistinen kahtiajako mies-nainen biologisen sukupuolen mukaan. Kun psykologian tutkimuksissa asetetaan tutkittaville valittavaksi vaihtoehdoksi joko mies tai nainen, siinä samalla myös sosiaalisesti rakennetaan biologis-dualistista sukupuolijärjestelmää.
Tämä ei välttämättä tuota tarkimpia mahdollisia tutkimustuloksia ihmisistä ja ihmisyydestä. Olen itse tehnyt aikoinaan SETA:n sukupuolitestin. Siinä tutkittiin ihmisen sisäisen kokemuksen sijoittumista suhteessa tällä hetkellä yhteiskunnassamme vallitseviin kulttuurisiin käsityksiin siitä, mikä on maskuliinista ja mikä feminiinistä. Kyseisessä testissä ihmisen kokemus sijoittui johonkin kohtaan jatkumolla, jonka toisessa päässä oli "mies", toisessa "nainen". Oma kokemukseni sijoittui tällä jatkumolla täsmälleen keskelle. Tulos vastasi myös sisäistä kokemustani.
ICD-10tautiluokituskirjassa on ainakin joskus luokiteltu sukupuoli-identiteetin häiriöiksi seuraavat (googletin tämän joten en tiedä pitääkö tieto vielä paikkansa):
F64.0 Transseksuaalisuus
F64.1 Kaksoisroolinen vastakkaiseksi sukupuoleksi pukeutumisen halu
F64.2 Lapsuuden sukupuoli-identiteetin häiriö
F64.8 Muut määritetyt sukupuoli-identiteetin häiriöt
F64.9 Määrittämätön sukupuoli-identiteetin häiriö
Jokainen voi varmaan tässä vaiheessa arvata, mitä mieltä tällaisesta häiriöluokittelusta olen. Olen sitä mieltä, että se on ihan perseestä. Eikä tässä todellakaan ole kysymys siitä, että olen defensiivinen koska en halua tulla luokitelluksi häiriintyneeksi enkä vain huomaa tätä defensiivisyyttäni itse. Tiedoksi asiaa epäileville: olen nuppini tutkituttanut eikä minulla ole todettu mitään em. häiriöistä eikä esimerkiksi mitään persoonallisuushäiriötä.
Edelläoleva luokittelu tekee minut hyvin surulliseksi, eikä pelkästään omaan kokemusmaailmaan liittyvistä syistä. Pystyn hyvin asettautumaan siihen, miltä mahdollisesti homoseksuaaleista on tuntunut silloin, kun homoseksuaalisuus oli vielä luokiteltu sairaudeksi. Tällainen määrittely on varmasti tuottanut inhimillistä tuskaa sekä vaikeuttanut elämää.
Mitä omaan kokemukseeni tulee, en koe että minussa olisi kaksi persoonaa - mies ja nainen. En myöskään koe, että sisäinen kokemukseni olisi jotenkin sekava tai jäsentymätön. Olen kokenut itseni aina ensisijaisesti ihmiseksi, en jonkin sukupuoli- tai ikäkategorian edustajaksi. Identiteettini on siis vahvasti ja vakaasti ihmisen identiteetti.
Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä miettimään. Entäpä, jos identiteetti "ihminen" olisikin määritelty normaaliksi ja muut kokemuksen muodot häiriintyneiksi? Miltä sinusta tuntuisi, jos minä voisin asiantuntijuuden suoman vallan nojalla yhdessä muiden samoin ajattelevien kanssa konstruoida tilanteen, jossa sinä olisitkin se häiriintynyt? Tuntuisiko hyvältä? Etkö kapinoisi? Etkö olisi eri mieltä? Etkö tekisi mitään muuttaaksesi tilannetta ja maailmaa? Olisitko valmis ottamaan sen riskin, että julkisesti sanoisit olevasi jotakin jonka perusteella minä voisin sijoittaa sinut häiriintyneen kategoriaan?
No, se siitä ajatusleikistä. En koe tarvetta määritellä inhimillisen kokemuksen erilaisia muotoja häiriintyneiksi. En halua tehdä niin, koska ensinnäkin tiedän miltä tuntuu kuulua jonkin kokemuksen suhteen marginaaliin. Toisekseen, pidän moniäänisyyttä ja inhimillistä erilaisuutta tärkeänä yhteisön ja yhteiskunnan kehityksen kannalta. Kolmannekseen, minusta on tärkeämpää miettiä, miten ihmistä voi auttaa tulemaan omaksi itsekseen kuin miettiä, onko hän jonkin oppijärjestelmän mukaan häiriintynyt vai ei.
Koen että minuuteni koostuu tasaisesti toisiinsa yhteenkietoutuneista ominaisuuksista, joista osaa kulttuurissamme pidetään maskuliinisina, osaa feminiinisinä. Oloni on juuri näin tasapainoinen, tyytyväinen ja onnellinen. En haluaisi muuttaa kokemusmaailmaani joksikin toiseksi. Minulle tämä kokemus sinänsä ei siis ole ongelma. Ongelmia tulee joskus silloin, kun koen että en tule ymmärretyksi oikein kun minua tarkastellaan perinteisen sukupuoliroolijaon näkökulmasta ensisijaisesti kategorian "nainen" edustajana.
Uskon, että psykologian alan tutkimuksissa voitaisiin saada mielekkäämpiä ja tarkempia tuloksia, jos muuttujaksi pelkän biologisen sukupuolen sijasta otettaisiinkin kokemuksellinen sukupuoli. Tämä tekee luonnollisesti tutkimuksesta haastavampaa - mutta miksi haasteita pitäisi vältellä jos pyritään tosissaan ihmisen toiminnan ymmärtämiseen, selittämiseen ja kuvaamiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti