Voimakkaat vaikutukset omaan dynamiikkaan.
Se on varsin hämmentävä kokemus, että jos on tottunut luottamaan toisiin ihmisiin, joutuukin yhtäkkiä jotakin ihmistä arvioimaan koko ajan sen suhteen, puhuuko hän totta vai ei, yrittääkö hän nyt vaikuttaa minuun joistakin omista motiiveistaan johtuen vai onko hän aito jne. Tällaista kysymystä en todellakaan joudu tavallisesti ihmissuhteissa miettimään ja se on hyvin hämmentävää.
Samalla löytää keinoja testata omia realiteetteja mitä toisen ihmisen arviointiin tulee: toisen ihmisen sanomiset ja tekemiset voi sijoittaa mielessään jonkun muun ihmisen sanomiksi ja tekemiksi ja miettiä tulisiko niistä samoihin johtopäätöksiin ja aiheuttaisivatko ne samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin tuon ihmisen kanssa.
Lisäksi huomaa, että toisen dynamiikka vaikuttaa omaan dynamiikkaan paljon voimakkaammin kuin itse siihen toiseen. Voi olla, että alkaa myös tehdä tekoja joita ei olisi uskonut tekevänsä ja toimii oman arvomaailman ja etiikan vastaisesti. Ei sitä nyt kivaa ole huomata, mutta mielenkiintoista se on. Miten toisella voi olla niin voimakas vaikutus omaan dynamiikkaan? Mihin tämä vaikutus perustuu? Mihin omiin heikkouksiin tai vahvuuksiin se perustuu? Miten tämä vaikutus välittyy?
Lisäksi jossain vaiheessa huomaa että kokemus omasta itsestä on perusteellisen epävarmuuden ja kyseenalaistamisen kohteena. Kuka minä olen? Millainen minä olen? Miksi olen sellainen kuin olen? Ei ole mitenkään huono asia joutua tällaisten peruskysymysten äärelle, joskin tällaisista kysymyksistä ja niiden herättämästä epävarmuuden kokemuksesta selviäminen ottaa aikansa.
Toisen dynamiikasta oppiminen.
Kun toisella kerran on niin vahva vaikutus omaan dynamiikkaan (ja mahdollisesti joidenkin muidenkin ihmisten dynamiikkaan), niin eikö sitä pitäisi miettiä, miksi niin on? Miten tämä ilmiö toimii ja miksi? Mitä voimme tästä oppia? Pidän myös mahdollisena sitä, että näillä dynamiikoilla on mahdollista havainnoida todellisuudesta jotakin sellaista mikä muilla, tavallisemmilla dynamiikoilla ei välttämättä onnistu.
2 + 2 = 4 riippumatta siitä kuka sen sanoo
Myös narsisteilla ja psykopaateilla voi olla jotakin mielekästä sanottavaa, relevantteja pointteja elämästä ja ihmisistä. Mieleeni tulee, kun katsoin erään opiskelukaverini kanssa videota psykopaatista joka oli surmannut raa'asti lapsia. Tietenkään sellaista toimintaa ei voi pitää hyväksyttävänä ja suoraan sanottuna minulle tuli jokseenkin kuvottava olo kun ajattelin sen miehen tekoja. Empaattinen samaistuminen niihin lapsiin ja heidän omaisiinsa tuotti huonon olon.
Tämä mies sanoi, että hänen tekoihinsa vaikutti se, että hän tuli riippuvaiseksi pornografiasta. Tietenkään tällaisella syyllä ei voi oikeuttaa sitä mitä tuo mies teki. Jäin kuitenkin miettimään suhtautumista siihen mitä mies sanoi. Hänen sanomisensa oli helppo selittää pois: "hän on psykopaatti, joten hän selittelee pois sen mitä hän teki väärin".
Samalla en voinut olla ajattelematta sitä, että jos väitteen pornografian ja inhimillisesti väärän toiminnan välillä olisi esittänyt vaikkapa joku psykologian tutkija, hänen sanomisiinsa olisi suhtauduttu toisella tavoin. Sitä olisi ehkä pidetty tutkimisen arvoisena väitteenä tai keskustelunavauksena yhteiskunnan nykytilasta.
Mielestäni ihmisen sanomisia ei pitäisi ohittaa vain siksi, että ihmisellä on jokin diagnoosi. Tässä olisi ollut tilaisuus lähteä tutkimaan sitä, voisiko todella pornografialla olla joissakin tapauksissa sellaisia negatiivisia vaikutuksia ihmisten toimintaan kuin tämä psykopaattimies antoi ymmärtää. Jos hänen sanomisensa olisi tässä asiassa otettu vakavasti, niin se ehkä olisi jopa auttanut ehkäisemään vastaavia tapauksia.
Muutenkin pidän sitä virheellisenä ajatuksena, että jos joku ihminen on kategorisoitu vaikkapa narsistiksi ja narsismin piirrekuvaukseen kuuluu patologinen valehtelu ja manipulointi, niin sitten oletetaan että narsisti ei puhu koskaan totta. Kuitenkin on täysin mahdollista että myös narsisti puhuu joskus täyttä totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti