perjantai 11. maaliskuuta 2011

Erään muurahaisen toiseus

Tunnustan lapsena muiden lasten kanssa nitistäneeni muurahaisia - tarkemmin määriteltynä kusiaisia, niitä keltaoransseja pienempiä muurahaisia jotka purevat hyvin kipeästi.

Aina keväisin maalis-huhtikuussa asunnossani alkaa vilistää muurahaisia. Nykyisin en tosin enää pysty tuhoamaan niitä, vaan annan niiden vilistää vapaasti - yleensä ne häipyvät asunnostani huhtikuun aikana. Ei todellakaan ole miellyttävää aamulla herätä siihen, että muurahainen kävelee pitkin ihoa. Annan muurahaisten silti olla rauhassa, sillä saavutin hetken kommunikatiivisen yhteyden yhden muurahaisen kanssa pari vuotta sitten.

Oli eräs keväinen ilta ja istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa tenttiin. Pöydällä oli tyhjäksi juotu energiajuomatölkki. Pöydällä käveli muutama muurahainen. Havaitsin että ne kiipeilivät energiajuomatölkin ympärillä sekä kiipesivät myös tölkin sisään (miten mielenkiintoiseksi muuttuukaan ympäristön havainnointi silloin kun pitäisi keskittyä tenttikirjaan).

Hetken päästä havaitsin, että näiden muutamien energiajuomatölkissä kiipeilleiden ja sieltä takaisin pöydälle siirtyneiden muurahaisten kävelynopeus kasvoi huomattavasti. Arvelin, että ne olivat varmaan nauttineet energiajuomaa - sen verran päättömästi ja nopeasti ne säntäilivät pöydällä. Mietin, että tuoltakohan me kiireiset, energiajuomaa lipittävät ihmiset näytämme jos asiaa pysähtyy tarkastelemaan ulkopuolelta.

Hetken päästä katselin yhtä muurahaista joka käveli rauhallisesti - ehkä se ei ollut nauttinut energiajuomaa tai sitten se oli jo selviytynyt ko. juoman tuottamista draiveista. Pöydälle oli tipahtanut vesitippa, joka oli jo täysin kuivunut. Koska pöytäni on puinen ja hiomaton, vesitipasta oli hieman imeytynyt kosteutta puun syiden sisään. Tämä muurahainen käveli sen kuivuneen tipan luo, pysähtyi ja näytti tutkivan sitä eturaajoillaan.

Mietin, onko muurahaisella mahdollisesti jano. Tiputin tipan vettä sen eteen. Muurahainen alkoi välittömästi juoda siitä pisarasta. Koin saavuttaneeni kommunikatiivisen yhteyden. Muurahainen ei varmaan kyllä tajunnut mitä tapahtui. Mutta minulle kokemus oli merkityksellinen - pystyin havainnoimaan ja tulkitsemaan oikein muurahaisen käyttäytymistä sekä vastaamaan siihen tavalla joka palautti muurahaisen fysiologisesti tasapainotilaan. Tämän kokemuksen jälkeen en ole pystynyt muurahaisia nitistämään - en edes välillisesti laittamalla muurahaisansoja talooni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti