Sitten oli fuksi-infoilta joka myös meni varsin mukavasti. Ennen tilaisuuden alkua kävimme yhdessä vanhempien opiskelijoiden kanssa kaupassa ja infojen aikana laitoimme ruokaa (lämpimät kiitokset niille ahkerille ihmisille jotka tulivat avuksi) ja jaoimme infoa Oidipuksesta, SPOL:ista, Psykologiliitosta ja Pohjois-Karjalan Psykologiyhdistyksestä (paikalla oli porukkaa myös viimeksimainitusta yhdistyksestä, kiitokset heille). Söimme, saunoimme ja vietimme hyvää aikaa yhdessä.
Viimeisin illanvietto oli nimellä “killeri-ilta”. Pari opiskelijaystävääni pitivät yhteiset syntymäpäivät, 50-vuotisbileet kun täyttivät yhdessä noin viisikymmentä vuotta. Bileet olivat toisen ystäväni kotona, jossa oli tarjolla mm. maukasta pizzaa, mokkapaloja ja boolia. Bileissä oli kirjavasti porukkaa eri opiskelualoilta ja kotibileiden tunnelma oli lämmin ja kodikas.
Kotibileistä toiset jatkoivat matkaansa suoraan Kerubiin, itse käväisin ennen Kerubiin menoa toisessa pubissa jossa pari futiskaveriani oli katsomassa stand up-esitystä. Toinen näistä kavereista oli soittanut minulle aiemmin illalla ja kysynyt jos liittyisin seuraan. Se tuntui hyvältä ja oli kiva nähdä näitä futiskamujani, joiden kanssa aiemmin olemme samantyyppisessä tilaisuudessa kunnostautuneet mm. drinkeissä olevien limepaljon ampumisella.
Stand up-esitys oli hauska ja oli mukavaa hengata näiden futiskamujen ja muutamien muiden tuttujen kanssa. Toinen heistä on opettaja, toinen sairaanhoitaja. Arvostan tätä inhimillistä erilaisuutta ja moninaisuutta. Toisilta ihmisiltä voi oppia niin paljon ja saada hyviä näkökulmia asioihin.
Ei iltaa ilman leikkiä; päädyimme pelaamaan “futista” pubin pöydällä, pallona jääpalat ja maaleina juoma-alustat jne. Lopuksi menin vielä Kerubiin hetkeksi tanssilattialle pyörähtämään ystävieni kanssa.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi sosiaalinen vuorovaikutus ja ajanvietto yhdessä ystävien kanssa muodostuu. Aiemmin saatoin ihan hyvin olla omissa oloissani useita päiviä näkemättä ystäviäni. Nykyään taas on niin, että jos olen monta päivää putkeen vain yksin kotonani, ns. seinät kaatuvat päälle ja alan pikkuhiljaa hiipua apaattiseen tilaan. Ajanvietto ystävien kanssa palauttaa taas intoni, elämäniloni ja energiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti