Tämän kirjoituksen näkökulma on oppimisnäkökulma. Narsismin ja psykopatian piirrelistauksia on jo tehty tarpeeksi, samoin kuvauksia narsisteista ja psykopaateista sekä heidän negatiivisista vaikutuksistaan toiseen ihmiseen. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole kumota näitä kirjoituksia vaan tuoda toisenlainen näkökulma aiheeseen - sellainen johon itse en ole aiemmin törmännyt.
Esittäessäni tämän näkökulman olen törmännyt siitä seuraaviin pariin oletukseen liittyen omaan kokemusmaailmaani: joko oletetaan, että en ole henkilökohtaisesti tavannut ketään jolla on tämäntyyppinen dynamiikka, tai sitten oletetaan että kokemukseni ovat siinä määrin kipeitä, että minun täytyy ignoorata todellisuuden luonne.
Kumpikin oletus menee metsään. Olen vain sitä mieltä, että todellisuuden luonne ei ole yksioikoinen ja mustavalkoinen, ja siksi tykkään tuoda esiin myös sellaisia näkökulmia joihin ei tyypillisesti tällaisten aiheiden äärellä törmää.
Mitä sitten otsikkoni dynamiikasta voi seurata ja mitä siitä voi vuorovaikutuksessa kokemuksellisesti oppia? Ainakin seuraavia.
Oman defenssijärjestelmän romahtaminen.
Tämä on kokemuksena varsin raflaava enkä voi sitä suositella jos ihmisellä ei ole riittävää luottamusta oman mielen kykyihin palauttaa omien järjestelmien toiminta haasteellisten kokemusten jälkeen. Käytännössä kokemusta voi verrata siihen, että huomaisi yhtäkkiä olevansa alasti tai ilman suojaavaa ihoa keskellä kaupunkia.
Oman defenssijärjestelmän romahtaminen ja uudelleenpalautuminen antaa tietoa itselle tyypillisistä defensseistä. Lisäksi, kun järjestelmä romahtaa, palautumisesta saa kokemuksellista tietoa. Ensinnäkin huomaa sen, että defenssijärjestelmä on jotakin ihmiseen "sisäänrakennettua" ainakin aikuisiällä: se palautuu itsestään. Palautumista voi myös edesauttaa.
Jäljelle jää varmaankin elämänmittaiseksi osittaiseksi arvoitukseksi kysymys siitä, oliko todellinen minä se, jonka kohtasi ilman defenssejä vai onko todellinen minä se, jonka defenssit ovat toiminnassa. Tämä on hyvä kysymys pohdittavaksi. Mitä ihmisen minuus oikeastaan on?
Lisääntynyt tietoisuus omista narsististen defenssien käytöstä.
Tämä tietoisuus on varsin hyvästä, sillä tietoisuutta voi sitten lisätä itsereflektiivisellä pohdinnalla ja narsismiin liittyvällä tiedonhankinnalla jatkuvasti ja lisäksi sen jälkeen oppii käyttämään tai olemaan käyttämättä narsistisia defenssejä tietoisesti.
Hupsista, kaikilla ihmisillä on jonkinlainen narsismi.
Ennenkuin on ollut henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa tässä mielessä vahvan dynamiikan omaavan kanssa, on helpompi ottaa piirrekuvaukset annettuna ja ajatella että joo, maailmassa on yhteensä muutama prosentti narsisteja ja psykopaatteja. Omien kokemusten jälkeen havaitsee, että nämä aiheet esitetään ainakin pop-psykologiassa varsin yksioikoisesti ja mustavalkoisesti.
Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen narsismi - ilman sitä ei voi elää, kuten Dolto sanoo. Toki siinä on eroa, onko narsismi persoonan vai defenssien tasolla. Mutta mikä se ero on ja mikä sen tuottaa ja miksi? Aluksi narsististen piirteiden havainnointi niin toisissa kuin itsessäkin on ahdistavaa - sitten se on vapauttavaa. Ihmisiä me kaikki olemme.
Manipulointi ja vaikutelmien luonti.
Mikä tekee manipuloinnista mahdollista ja miksi? Miten toinen ihminen pystyy ohjaamaan ajatteuasi - niin että et ainakaan aluksi edes huomaa sitä itse? Ainakin osa manipulaatiosta on mielestäni sitä, että yksilö on kykenevä havaitsemaan toisen ihmisen heikkouksia ja vahvuuksia sekä vetoamaan niihin.
Osa on myös varsin taitavaa mielikuvilla pelailua: herätään toisessa ihmisessä mielikuvia, toiveita, tarpeita ja haluja joita tämä toinen ihminen saattaa alkaa käyttää toimintansa ohjaamisessa. Osa manipulaatiosta perustuu myös siihen, että ihmiset yleensä luottavat toisiinsa ja tulkitsevat toistensa toimintaa tämän luottamuksen pohjalta. Manipulointi on siis inhimillisen yhteiselämän erään perustan, luottamuksen, väärinkäyttöä.
Toisaalta kokemus voimakkaan manipulatiivisesta dynamiikasta on varsin hyvä. Se tavallaan aiempaa enemmän avaa silmät sille, miten asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät - tai miltä ne saadaan näyttämään. Samalla oppii ymmärtämään miten vaikutelmia luodaan niin itsestä kuin toisistakin - ja sitten voikin tietoisesti jättää tämän ymmärryksen käyttämättä ja pyrkiä aitouteen. Samalla oppii myös havainnoimaan esimerkiksi politiikkaa uusin silmin. Olen pohtinut tätä aihetta joskus aiemmin enemmänkin, mutta tällä hetkellä ei ole pohdintojeni tuloksia mukana koneen äärellä.
Mielestäni tietoisuus siitä, että ihmisiä voidaan manipuloida sekä sen pohtiminen, mikä siitä tekee mahdollista ja miksi, auttaa kehittämään omaa eettistä tietoisuuttaan sekä tekemään eettisesti kestäviä valintoja. Oppii huomaamaan niitä hetkiä, jolloin itsellä on mahdollisuus vaikuttaa toisen ajatteluun - ja oppii jättämään nämä mahdollisuudet käyttämättä sekä tukemaan toisen integriteettiä.
Psykologiasta saa välineitä vaikuttaa toisiin ihmisiin syvällisestikin. Vasta kun tiedostaa, millaisia välineitä psykologiasta saa, voi tehdä tietoisen, eettisesti kestävän valinnan sen suhteen, mihin näitä välineitä käyttää. Kävimme syksyllä Pohjois-karjalan psykologiyhdistyksen kanssa tutustumassa hevosten käyttöön terapeuttisessa työskentelyssä. "Manipuloimalla ja pakottamalla ei saa aikaan mitään hyvää" totesi tämä hevosia terapiatyöskentelyssä käyttävä henkilö sekä hevosista että ihmisistä. Olen samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti