Ymmärrys diagnostisten kategorioiden luonteesta.
Oppii ymmärtämään sen, että diagnostiset kategoriat ovat vain suuntaa antavia - elävää ihmisyksilöä ei voi niihin palauttaa. Eikä tähän tunne haluakaan, kun on ymmärtänyt sen, että jos toista ihmistä analysoisi vain hänet johonkin kategoriaan palauttaen, osa analyysistä menisi metsään ja tuo ihminen tulisi ymmärretyksi väärin. Se ajatus taas tuntuu pahalta. Vaikka tuo toinen olisi tehnyt jotakin joka tuottaa itselle kipua, niin silti ei voi välttää empatian kokemusta.
Arkaainen vuorovaikutus.
Todella syvää arkaaista yhteyttä toisiin ihmisiin ei kovin usein koe, vaikka syvää yhteyttä muuten voikin kokea. Yhteyden arkaainen ulottuvuus on vielä jotakin aivan muuta. On todella muuttava ja vaikuttava kokemus yhdessä ja yhteydessä toisen ihmisen kanssa palautua johonkin hyvin syvälle, ehkä kokemuksellisesti jopa varhaisimpiin vuorovaikutuskokemuksiin asti.
Silloinkin tosin joutuu arvioimaan, onko tämä yhteyden kokemus todellinen vai toisen tuottama sinussa; kokeeko tuo toinen kuten hän sanoo. Se on hämmentävää. Se ei kuitenkaan estä nauttimasta kokemuksesta. Tällaisesta kokemuksesta on mahdollista nauttia, jos ei tarvitse pelätä minän hajoamista. Tällainen kokemus on integroiva, hyvää tekevä ja vaikuttava - mutta se on myös kokemus josta voi tulla riippuvaiseksi.
Lisäksi ristiriitatilanteissa voi nousta esiin kummankin - tai ainakin oma - primäärinarsismi; kaikki infantiilit reaktiot alkaen objektin menetyksen aiheuttamista negatiivisista emotionaalisista reaktioista. Voisiko tällaisista kokemuksista olla muuta kuin kiitollinen? Ei sitä kovin usein tapahdu, että pääsee kokemaan jotakin niin... varhaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti