tiistai 29. maaliskuuta 2011

Alf Rehn: vaarallinen ajattelu - ajattelun provosoiminen II

Rietastele.

“Rietas eroaa ällöttävästä: jälkimmäinen herättää meissä epämiellyttäviä tunteita, ja edellinen taas siihen, mitä pidetään sopimattomana.” “...seksin ja luovuuden välillä on kytkentä. Seksi on - - erittäin tärkeä ja perustavavanlaatuinen käyttövoima, ja moni on ryhtynyt luovaan toimintaan, kuten esimerkiksi musiikin, teatterin ja taiteen pariin siksi, että se tuntuu olevan hyvä tapa saada enemmän panoja. Myös tiede tukee tätä!” Luovat ihmiset saavat enemmän seksiä ainakin Rehnin esimerkkinä käyttämän D. Nettlen ja H. Gleggin tutkimuksen “Schizotypy, creativity and mating success in humans” mukaan.

Rehn käyttää käsitettä “ensimmäisen hupakon periaate”. Ensimmäinen hupakko on “se, joka tuo esille idean, joka ei pelkästään riko normeja vaan on myös vastoin organisaation identiteettiä ja omakuvaa”. “Hupakkoperspektiivissä peliin pannaan ihmisen identiteetti. Ei ole yhtä rankkaa palata töihin, jos on ensimmäisenä sanonut jotain tyhmää edellisen päivän kokouksessa, kuin jos todellakin rikkoi voimassa olevia identiteettinormeja vastaan. Ympäröivä maailma saattaa hyvinkin nopeasti määritellä ihmisen uudelleen yhden ainoan normi-/normaalisuusrikoksen kautta.”

“... me suljemme usein täysin automaattisesti ulkopuolelle sen, minkä kulttuurimme ja kasvatuksemme on opettanut olevan sopimaton puheenaihe. Kaikki seksuaalisuus kuuluu tähän...” “Me elämme moralisoivassa yhteiskunnassa, ja kaikki siihen sopimaton yritetään vaieta kuoliaaksi tai sivuuttaa merkityksettömänä.”

Moralisoiminen “on yksi vahvimmista salaista laatikkoa suojelevista voimista” joka sitoo meidät siihen, “mikä on sopivaa, minkä kaikki voivat hyväksyä, siihen mikä on sopivaa ja normaalia eikä ärsytä ketään. Toisin sanoen moralisointi pitää meitä edelleen luomattomuuden tilassa.”

“Perustasolla on kyse halusta ja kyvyttömyydestämme tai haluttomuudestamme puhua halun roolista ja pohtia sitä yhteiskunnassa ja omassa toiminnassamme. - enimpiä asioita elämässämme ohjaa halu; me haluamme jotain, mitä emme kenties tarvitse mutta silti kaipaamme sitä.”

Kysymys ei ole siitä, että “toimistossa pitäisi järjestää orgiat” vaan siitä, “että meidän pitää ohittaa halujamme hallitseva sulku.” “Jos haluaa saada aikaan luovemman organisaation, yksi tapa siihen on hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia haluja ja erilaisia tapoja haluta tehdä asioita.”


Hittoon aikuisuus.

Lapset “ovat kuin luonnon omia punkkareita”. Lapsia ei voi syyttää hienostelusta, eikä heidän luovuutensa “ole ollenkaan kilttiä ja mukavaa”. He eivät ole aikuisen lailla estoisia, joten “ehkä luovuus on yksinkertaisesti “vähemmän aikuista”?”

“Siinä missä aikuiset on ohjelmoitu selittämään typeryyksiään monenlaisilla tekosyillä, lapsille on ihan okei, että he pitävät sellaisesta, minkä me aikuiset määrittelemme typeryyksiksi. Me kaikki rakastamme hupsutuksia, tyhmiä juttuja, leluja ja tingeltangelia. - - Sohvasi on vain yksi muunnos lapsen Barbiesta tai G. I. Joesta – yhtä tarpeeton ja yhtä typerä. Mutta ei siinä mitään! Ei ole mitään syytä väittää, että kaikki mieltymyksemme teeskenneltyä, tarpeetonta ja kevytmielistä kohtaan olisi ongelma tai erehdys. Päinvastoin.”

Pronssikaudesta lähtien kuluttaneet kaikenlaista hyödytöntä kuten koruja, leluja ja viihdettä. Tämän tulisi luonnollisesti tapahtua kestävällä tavalla. “Se prosessi ajattelussamme, joka saa meidät uskomaan, että oma käyttäytymisemme on vakavahenkisempää ja välttämättömämpää kuin se oikeasti on, vaikuttaa meihin - - myös silloin, kun yritämme keksiä uusia ideoita.” “Luovassa tuotekehittelyssä - - pitää haaveilla esille jotain sellaista, joka myöhemmin voi synnyttää tarpeen.”

“Haluatko tulla paremmaksi ideoiden tuottajaksi? Tee itsestäsi tyhmempi. Haistata pitkät sille, mitä ihmiset tarvitsevat tai mikä toimisi tai mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan.Ei ole mitään takeita, että yksikään kulutuskäyttäytymistämme aikaisemmin ohjanneista malleista toimisi tulevaisuudessa...”

Järkiperäisen ja luovan välillä tulee aina olemaan ristiriita. Ne esimerkit, joita luovuuskirjallisuudessa kuvaillaan tyhmyyden esimerkkeinä, ovat olleet omana aikanaan järkeviä päätöksiä. “Järkiperäisyydessä on kyse siitä, että toimitaan sen linjan mukaisesti, jonka tietää ja josta on historian perustaa, luovuudessa taas on irrottauduttava olemassa olevista malleista (jotka ovat) määritelmä sille, mikä kussakin tilanteessa on järkiperäistä.”

“Jotta meistä voisi tulla luovempia, meidän täytyy yksinkertaisesti hylätä uskomme siihen, että prosessi olisi hallittavissa, järkeistettävissä ja ohjattavissa...” Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ideoita saisi arvostella tai että kaikille ideoille annettaisiin yhtä paljon tilaa.. “Ideantuottamisprosessi täytyy altistaa tietynlaiselle stressille...” Meidän on uskottava ideoihimme ja siinä kritiikki on hyvästä – se teroittaa ideoita ja antaa voimaa jatkaa. “Järkiperäiset argumentit ja epäkriittiset aplodit eivät riitä, jos haluamme viedä uutta ideaa eteenpäin.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti