Ala-asteikäisenä sanoin silloiselle luokanopettajalleni, että opettajaa minusta ei ainakaan tule. Hän vastasi, että yleensä juuri niistä tulee opettajia jotka sanovat että opettajia heistä ei ainakaan tulee. Näin siinä saattaa hyvinkin käydä.
Omassa elämässäni muutenkin tuntuvat toimivan varsin paradoksaaliset asiat. Se on omalla tavallaan hauskaa ja tykkään elämän paradoksaalisuudesta, sillä se tarkoittaa sitä, että elämällä on aina mahdollisuus yllättää. Luultavasti tässäkin tapauksessa saattaa käydä niin, että päädyn tekemään jotakin mistä olin ihan varma, että tuota en ainakaan tee. Ei olisi ensimmäinen kerta.
Olen mietiskellyt jo varsin pitkään sitä, mitä on hyvä ja opiskelijalähtöinen opettaminen. Päädyin taas listaamaan asioita. Listani asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kun niitä nyt tulee mieleen. Otan aiheeseen liittyviä esimerkkejä. En yksilöi niitä keneenkään tiettyyn henkilöön tai mihinkään tiettyyn laitokseen - tunnen yliopisto-opiskelijoita pitkin Suomea.
Minusta on ikävää, että joskus negatiivinen esimerkki on paras esimerkki siitä, miten toimintaa voidaan muuttaa ja kehittää. Osa esimerkeistäni on valitettavasti sellaisia, joista olemme joidenkin opiskelukaverieni kanssa puhuneet, että noin emme ainakaan toimi jos olemme joskus opettajia.
1. Parempi yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen kireällä.
Tämä on ollut jo pidempään muutenkin yleinen elämänohjeeni. Toimii myös opiskelijoiden kanssa. Joskus on paikallaan heittäytyä rohkeasti vuorovaikutuksen virtaan sen kummemmin omaa egoaan ja arvokkuuttaan miettimättä.
2. Älä ohjaa opiskelijaa saamaan opinnäytetyöstään tiettyjä tutkimustuloksia. Älä myöskään ehdota epäeettistä tutkimustapaa.
Joillakin iloisilla veijareilla alallamme on niin suuri rakkaus omiin teorioihinsa, että saattavat yrittää hieman ohjata opiskelijaa saamaan mielellään omia teorioitaan tukevia tuloksia. Tämä ei palvele alamme kehitystä. Ymmärrän, että omat mieliteoriat ovat kuin omat rakkaat lapset ja niiden toivoisi menestyvän. Ymmärrän myös, että ei ole kivaa jos joku näsäviisas juniori käy omien ajatusten kimppuun. Rakkaus omaan alaan ja sen kehitykseen tulisi kuitenkin olla suurempi.
Viimeksi vappuna puhuimme erään opiskelukaverimme kanssa, että olisi oikeastaan todella hienoa kehittää jokin oma teoria jonka todistamiseen oikeaksi käyttäisi koko ikänsä - ja sitten eläkeiän kynnyksellä kumota koko teoria ja todeta että oli täysin väärässä koko elämänsä.
Siinä olisi paljon enemmän hohtoa kuin oman teorian osoittamisessa oikeaksi. Näin ollen se ei olisi uhka, jos opiskelija osoittaisi omat teoriat vääriksi. Sehän olisi vain hyvä. Alamme kehittyy siitä. Olisiko se sitten helppoa ja mukavaa? Ei, mutta ei kaiken tarvitse olla.
Minulla on ollut onni saada lähipiiriini ihmisiä, jotka ovat hyvin suorasukaisia ja saattavat laukoa suoraan sellaisia asioita kuten "sinä et nyt ymmärrä tätä", "kehitä ajatteluasi" jne. Viimeksi eräs kaverini sanoi minulle suoraan, että "sinä et mielestäni ymmärrä premissin käsitettä".
Oliko se nyt sitten kivaa saada sellaista palautetta? No ei tasan ollut, mutta suurinpiirtein onnistuin nielemään akateemisen ylpeyteni ja asennoitumaan asiaan niin, että ehkä en sitten ymmärrä. Ja on varsin mahdollista että en ymmärrä vielä vuosikymmenienkään päästä.
Siinä hetkessä pystyin kyllä asettumaan hyvin siihen asemaan, miten sietämätöntä on jos joku osoittaa perustavanlaatuisia virheitä omassa ajattelussa. Se on kerta kaikkiaan kauheaa, mutta samalla hyvin kehittävää. Mielestäni siinä hetkessä tuli hyvin todistetuksi se alfrehniläinen ajatus, että juuri niitä kannattaa kuunnella kenen kanssa vuorovaikutus tuntuu ärsyttävältä ja epämiellyttävältä, sillä luovuus ja ajattelu kehittyy juuri silloin kun jokin ei tunnu kivalta.
Olen myös samaa mieltä siitä, että kriitikot, vastarannan kiisket, väittelynhaluiset ihmiset jne. ovat parasta mitä omalle ajattelulle voi tapahtua. Lohduttauduin myös sillä hivenen defensiivisellä ajatuksella, että en ehkä kuitenkaan ole filosofisesti täysin typerä sillä sain viimeisimmästä filosofian tentistä (aineopintojen tentti, aiheena etiikka) tältä keväältä 5/5.
Joillakin opettajilla on myös niin kova halu saada opiskelijan opinnäytetyö valmiiksi ja tuloksia, että saattavat ehdottaa jopa jossakin mielessä epäeettistä tapaa tehdä tutkimus. Tämä nyt on täysin kestämätöntä. Tällainen toimintatapa asettaa opiskelijan hyvin vaikeaan ja ahdistavaan tilanteeseen opettajan valta-aseman ja oman toiminnan eettisyyden säilyttämisen näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti